Joulu oli ja meni

Mukava joulu on vietetty ja kinkku koluttu loppuun. Jouluherkkuja on nyt tankattu niin, että pitäisi jaksaa seuraavien viikonloppujen tärkeät koitokset. Aattona pakkasmittari kipusi Kainuun korkeuksilla -34 pakkasasteeseen. Siinä ei paljoa tullut juoksenneltua kun joulukuusen ympärillä. Viimeiset pari viikkoa on täällä todella pakkanen paukkunut joka päivä, ja -20 asteessa täällä puhutaan jo lauhasta kelistä, jolloin uskalletaan kiertämään ensilumenlatua (siis viime talven lumen) ulos.

Muutoin on hiihtoputki pelastanut monen monta harjoitusta. Ja eipä täällä vielä ole luonnonlumella päässyt hiihtämäänkään, kivet pilkottavat vielä latupohjilla lumen puutteen vuoksi. Kolmessa kuukaudessa on tullut kierrettyä lukemattomia kertoja ensilumenlatua ja hiihtoputkea päästä päähän…Uskaltaisikohan toivoa jo hiihtokelejä ensivuodeksi? ;)

Kesän ja syksyn ongelmista toipuneena olen päässyt harjoittelemaan koko ajan kovempaa ja paremmin. Hyvän olon tunteesta ja onnistuneista harjoituksista on osannut nauttia todella paljon. Viisi kilpailua on takana ja olen saanut olla tyytyväinen, että rikkonaisen ja sairastellessa kuluneen harjoituskauden jälkeen on meno ollut kohtalaisen hyvää jo näin alku kaudesta. Toivottavasti tästä jatkuu sama suunta kohti talvea ja seuraavia kisoja.

Lukiota on jäljellä osaltani noin 10 päivää! Voikohan tuota uskoa, että neljän vuoden urakka alkaa olla vihdoin loppusuoralla. Pian alkaa siis lukuloma, jolloin on rauhassa aikaa keskittyä viimeisiin kirjoituksiin ja nautiskella samalla pitenevistä päivistä ja toivottavasti hyvistä hiihtokeleistä. Sitä ennen kuitenkin kaikki keskittyminen suunnataan kauden tärkeimpiin kisaviikonloppuihin.

Niitä hiihtokelejä odotellen, Saana

Kunto kasvaa, kisat kovenee

Kaikki mitä viimeisen yhdeksän kuukauden aikana on kunnon eteen tehty, kulminoituu pian, kun tuloillaan ovat tärkeät katsastuskisat. Koko kesän tämä kunto on uinunut syvällä kropassa, silloin tällöin väläytellen olemassaoloaan tietäen, että tallessa ollaan. Syksyn mittaan näitä välähdyksiä on tullut yhä useammin mitä pidemmälle kisakautta kohti on menty.

Treenit ensilumilla ovat sujuneet mukavasti, eikä pakkanen täällä Kaakkois-Suomessa ole liiaksi haitannut hiihtämistä. Kuntoa on yritetty nykiä pikkuhiljaa ulos kovien, mutta samalla herkistävempien harjoitusten avulla. Vaikka pientä sairastelua on ollut, on harjoitusten kokonaistunne ensilumilta ollut hyvä.

Ensimmäiset kilpailut olivat todella hankalia, enkä saanut koneesta irti sitä mitä olen tiennyt olevan varastossa. Ensimmäisestä kuudesta kilpailusta lasken onnistuneeksi kaksi starttia. Kärsin ensimmäisissä kisoissa jonkinlaisista hengitystieongelmista, eikä koneesta saanut mitään irti normaalimatkoilla. Nyt tuntuu, että nuo ongelmat on selätetty ja tekeminen rupeaa löytymään oikeaan aikaan juuri ennen nuorten MM-katsastuksia. Edellinen kisaviikonloppu onnistuikin hyvin ja varsinkin vapaan normaalimatkan hyvä isku antaa uskoa omaan tekemiseen. Nyt pitää odottaa vielä pari päivää, kunnes on lupa ottaa kaikki irti!

Haluan lopuksi vielä kiittää kaikkia st1-ryhmäläisiä mahtavista leireistä. Ryhmähenki on ollut huipussaan ja kaikki ovat sparranneet toisiaan kovempiin suorituksiin. Jos ei leireiltä saadulla harjoitusinnolla ja kilpailuvietillä ala kulkemaan, niin ei sitten millään!

Liukkaita suksia,

t. Ville

14.12. Kilpailun viehätys

Vuoden viimeinen leiri hienolla porukalla on aikalailla puolivälissä. Leiripaikkana on tuttu Vuokatti, ja viime Rovaniemen leirin tapaan harjoitusmäärät ovat kovimpiin jaksoihin verrattuna keventyneet melkoisesti – pääajatuksena on kilpailuihin valmistautuminen. Ensimmäiset tarkkailukisat nuorten MM-reissua varten ovat jo viikonloppuna Ristijärvellä, joten tärkeitä onnistumisia aletaan pikkuhiljaa vaatia. Rennoissa tunnelmissa on silti viime päivät elelty, ja pieniä joulu-/kiitoslahjojakin kerkesimme värkkäämään.

Tässä vaiheessa vuotta, kun muutamia kisoja alkaa olla jo takana, sitä muistaa taas, kuinka mukavaa hommaa se kilpaileminen reissuineen parhaimmillaan on. Omanlaistaan kilpailua on jo harjoituskaudella toki riittänyt, mutta virallisemmat mittelöt lumella ovat lopulta tyystin eri asia. Tutut kisapäivän rutiinit; aamupala, tavaroiden pakkailu, pakkasmittarin vilkaiseminen kisa-asua ylle pukiessa, matka kisapaikalle, suksien testaus, lämmittelyt, pakolliset kilpakumppanien väliset ”Kulkeeko?” ja ”Lähteekö tänään?” yms. kysymykset ovat niitä tekijöitä jotka ovat osallaan luomassa kisatunnelmaa. Eniten merkitystä kuitenkin on itse kilpailulla tuntemuksineen. Kymppi, sprintti, pitemmät matkat, perinteinen tai vapaa – kaikki yhtä mieluisia. Välillä se on alkusuoran kiihdytyksestä lähtien yhtä vääntöä väsymystä vastaan, parhaimmillaan taas lähdöstä maaliviivan ylitykseen kuin lentoa. Useimmiten omalla kohdallani pätee se – ymmärrettävästi tiettyyn pisteeseen saakka –, että mitä vähemmän kilpailun yksityiskohdista muistaa tarkasti, sitä paremmin se yleensä on mennyt.

Lähtökohta on se, että ei anneta ajatusten omasta ”bravuurimatkasta” sotkea menoa ja keskitytä pysymään siellä mukavuusalueella, vaan kehitetään jatkuvasti myös heikompia osa-alueita. Viime vuosina minun osaltani vapaan tyylin kilpailut ovat menneet ehkäpä piirun verran paremmin. En kuitenkaan tyytynyt siihen ajatukseen, että alkaisin pitää itseäni vain luisteluhiihtäjänä, vaan tänä vuonna paljon onkin tekniikkaharjoittelussa satsattu myös perinteiseen hiihtotapaan. Saa sitten nähdä, miten se puoli alkaa tässä hoitua – hyvillä fiiliksillä mennään.

-Topias

Karjalasta kajahtaa

Suloisessa Suomessammeoisko maata armaampaa,

kuin on kaunis Karjalamme,laulun laaja kotimaa!:,: Lauluna sen kosket kuohuu,järven aallot loiskuaa,säveleitä salot huokuu,ikihongat humajaa. :,:

Karjalaisten laulua laulamalla koulun itsenäisyyspäivän juhlissa keskiviikkona pääsin virittelemään aistit sopivasti isänmaalliselle taajuudelle itsenäisyyspäivää varten.  Itsenäisyyspäivä menikin tiiviisti sohvan pohjalla televisiota tiiraillen. Tuntematonta sotilasta katsoin jopa kahdessa eri versiossa, ja Niinistön ensimmäiset Linnan juhlat täytyi tietysti katsoa hienot puvut ja kampaukset huomioiden. Tämänkaltaiset löhöpäivät ovat harvassa, koska olen vähän sellainen ainamenossa -ihminen, joten nautin tästä hölläilystä täysin siemauksin.

Koulun itsenäisyyspäivän juhlassa lakitettiin syksyn ylioppilaat. En malta odottaa, että saan itsekin keväällä viimein painaa valkolakin päähäni ja katsoa vapaasti tulevaisuuteen.  Sitä ennen kuitenkin edessä uhkaavana häämöttävät jo kevään kirjoitukset, vaikka vasta saimme tietää syksyn kirjoitusten tulokset. On siis pian taas avattava kirjat ja muun muassa perehdyttävä historian saloihin sekä selvitettävä yhden jos toisenkin x:n arvo pitkää matematiikkaa varten. Joululomalla on kuitenkin sen verran paljon tärkeitä kisoja, ettei vaarana ole sen kuluminen pelkästään päntäten. (tuskin se olisi vaarana, vaikka kisoja ei olisikaan)

Viimeinen maajoukkueleiri häämöttää, mikä on sääli. Viime leiri Rovaniemellä oli mielestäni joukkuehengen puolesta parhaimpia leirejämme ja treenitkin onnistuivat hyvin. Itse siirryin Rovaniemeltä Leville, josta käsin kävin rykäisemässä Oloksella muutaman kisan. Kilvanhiihto alkoi tuntua siltä, miltä sen pitääkin tuntua, ja kun vietin vielä alkuperäisistä suunnitelmista poiketen yhden ylimääräisen viikon Levillä huippuseurassa treenaten, voisin kuvailla päässeeni eräänlaiseen hiihtonirvanaan. Karu arki oli kuitenkin joskus kohdattava ja palattava harmaaseen kotikaupunkiin koulun penkille. Onneksi meillä oli täällä kuitenkin palatessani ensilumenlatu, ja nyt kun maa on valkoisena, olen päässyt kulkemaan kultaista keskitietä normaalisti harjoitellen.

Näissä isänmaallisissa tunnelmissa en voi olla muistelematta tunnetta, jonka saa kun pääsee edustamaan Suomea maailmalle. Jo se, että kulkee sinivalkoisissa kuteissa, joiden selässä lukee FINLAND, saa aikaan ylpeyden tunteen. Olisihan se upeaa päästä joskus kuulemaan Maamme-laulu juuri minun suoritukseni kunniaksi soitettuna. Itsenäisyyspäivän aamuna Finlandia hymniä pianolla soittaessani nousi sanoista mieleeni kuuluisa suomalainen sisu. Toivon kyseisen mystisen voiman siivittävän minut Liberecin joukkueeseen jälleen edustamaan rakasta isänmaatani!

-Hanna

Kisat mielessä

Palasin juuri Rukalta katsomasta maailmancupin avausta. Kisojen lomassa treenailin pienillä tehoilla kisaladulla kovissa pakkasissa, sekä viimassa. Jo monen vuoden ajan olemme käyneet perheen kanssa Rukalla hienoissa talvimaisemissa, sekä aistimassa kisatunnelmaa jota harvoin Suomen maassa saa kokea. Kisakatsomossa on tullut oltua liian monta kertaa, pakko päästä itse jo mukaan!
   
 Syksy Vuokatin maisemissa sujui erinomaisesti, ja kaikki syyspöpöt sun muut syysmasennukset vältettiin hyvien kavereiden ja vitamiiniporeen voimalla. Ulkolumille pääsin ensimmäisten joukossa ja vaikka lämmintä jaksoa riitti melkein marraskuun loppuun asti, eivät olosuhteet loppuneet ihan kokonaan. On jo aikaa kulunut siitä, kun harjoituskausi saatiin päätökseen, mutta yhteenvetona siitä voi sanoa, että kehitystä on tullut joka saralla ja leiritys on ollut sopivan raskasta.
     
Pian itsenäisyyspäivän jälkeen alkaa viimeinen maajoukkue leiri. Haluaisin kiittää kaikkia ryhmässä olleita sekä valmentajaa ja erityisesti poikia, joiden kanssa on ollut todella mukava harjoitella ja kilpailla. Kovien harjoitusten jälkeen palautumiseen tarvittiin rentoa menoa, ja jutut tuntuivat karkaavan käsistä vähän väliä. Hauskaakin siis varmasti on ollut, kiitos siitä!
     
Kisakauden avasin Vuokatissa Suomen Cupissa ja sen jälkeen hiihdin muutaman muunkin kisan, josta lähinnä hain varmuutta tekemiseen ladulla.  Alkukauden kisat onnistuivat hyvin ja seuraavat kisat ovat Posiolla, viikko ennen Ristijärven katsastuksia. Tästä jatketaan eteenpäin luottavaisin mielin kohti kauden päätavoitetta Liberecin MM kisoja.

Terveisin Joonas

Erilainen alkukausi

Kotiuduin sunnuntaina elämäni pisimmältä leiriltä! Jos tarkkoja ollaan, niin päivää vaille kahden viikon rupeama sisälsi kaksi leiriä. Ensin olin nuorten mm-ryhmän kanssa Rovaniemellä ja siitä jatkoin sitten vielä seuran leirille Vuokattiin. Rovaniemen leiri oli myös ensimmäinen lumileirini Lapissa, sillä aiemmin on tullut oltua vain Vuokatissa. Lumilla tuli oltua aika mukavasti ja luonnonlumeenkin pääsimme jo yhden lenkin ajan ottamaan tuntumaa.

Rovaniemellä koko ryhmämme hiihti myös Suomen cupin kisoissa. Omalta osaltani sprintissä meno ei ollut kovin herkkää ja kisa tyssäsi alkueriin. Kohtalokseni koitui radan pitkä nousu, johon ei vain löytynyt tarpeeksi potkua. Toki erässä oli myös mukana aikas kovia nimiä. Normaalimatkalla tekeminen oli jo hieman parempaa, ja vaikka ryhmäkavereilta tulikin muutamalla sekunnilla takkiin, on tästä hyvä lähteä hakemaan revanssia seuraavista kisoista. Alkukauden kisat ovat sujuneet nyt ainakin paremmin kuin edellisinä kausina.

Vuokatin ja Rovaniemen lisäksi tuli tänä syksynä viime vuoden tapaan käytyä hieman eksoottisimmissakin treenimaisemissa. Kohteenahan oli USA ja tällä kertaa kävimme Miamissa ja Key Westissä.  Treenimatkasta ei kylläkään voida puhua, mutta jaksoin kuitenkin käydä ahkerasti salilla ja juoksemassa. Kuvassa hieman todistusaineistoa ja kuvahan on otettu tietysti Miami Beachilla;)

-Elsa

Kilpailukauden kynnyksellä

Vappu. Kesällä määrää, elokuussa kevennys. Syksyllä määrää tehoja nostaen. Talven tullessa ensin määrää ja sitten kevennys. Herkistelyä, arvokisat. Pääsiäinen.

Hiihtäjän vuotta voidaan verrata arkeologin työhön. Huippukunto piilee syvällä maaperässä. Ensin löydöstä on lapioitava kesällä kolme kuukautta pitkillä lenkeillä ja puntilla isoilla painoilla. Elokuussa pidetyn viikon mittaisen kahvitauon jälkeen jatketaan lapiointia hieman nopeammin, mutta välttäen montun reunojen sortumista. Kolme kuukautta kuluu ja kaikuluotaimessa pystytään havaitsemaan jo roudassa rimpuileva Huippukunto. Työvälineet vaihdetaan hellävaraisempiin, koska alkutalven lumet ovat pehmeää maaperää. Ethän halua, että puolen vuoden työ menee hukkaan, koska halusit ahnehtia vielä muutaman viikon? Kun kaivettava alue jo tärisee Huippukunnon voimasta, voi hammasharjankin rapsutus pilata kiiltävän maalipinnan. Kun Huippukunto saadaan kaivetuksi maasta, ei sitä suinkaan viedä museoon, vaan päästetään irti sinne, minne se kuuluu: valkoisille valtateille.

Harjoituskauden lapiointi meni hienosti ja tavoitteet ylittäen. Varusmiespalvelus Niinisalon Tykistöprikaatissa on jo toisella puolikkaalla. Terveenä on pysytty, leireillä on käyty suunnitelman mukaan ja kotonakin on levätty. Lähtökohdat alkavaan kilpailukauteen ovat paremmat kuin osasin edes odottaa armeijavuotena.

Alkutahdit kilpailukauteen lyödään nyt 6. marraskuuta alkaneella kuuden viikon leirireissulla, jonka ensimmäinen etappi Rovaniemellä maajoukkueleirillä päättyi tänään. Ensimmäiset kilpailutkin ehdittiin jo käydä. Suomen cupin kilpailut loivat komeat puitteet kauden avaukseen. Menestys oli vaatimatonta, mutta aivan linjassa siihen, mitä ensimmäiset kilpailut ovat aikaisempina vuosina olleet. Vähän niin kuin Tapparan dieselillä käyvä liigajoukkue, tällä koneella vain kestää muutama viikonloppu, että se pääsee vauhtiin.

Tämän viikonlopun Oloksen tykkikisoista odotan parempaa kyytiä ja ennen kaikkea kovaa taistelua sijoituksista. Lähtöviivalle asettuu meidän nuorten ryhmämme ohella parhaita hiihtäjiä idästä sekä muista Pohjoismaista. Oloksen jälkeen jatketaan harjoittelua Levillä kolme viikkoa. Lapin reissun jälkeen jatkan samasta vauhdista Vuokattiin viimeiselle vuoden viimeiselle maajoukkueleirille. 15.-16. joulukuuta Ristijärvellä testataan ensimmäistä kertaa potentiaaliset kandidaatit Libereciin suomalaisille suotuisiin maastoihin.

Levon ja rasituksen suhteen muistaen

Rikhard

Talvi saa tulla!

Olemme tällä hetkellä Rovaniemellä harjoitusleirillä. Nyt on ensimmäinen kerta, kun kaikilla on mahdollisuus osallistua leirille eli olemme kaikki paikalla. Meidän leirimme alkoi viime tiistaina ja se loppuu ensi torstaina. Näin meillä on vähän pidempi leiri, kokonaiset kymmenen päivää. Useimmat meistä jatkavat torstaina Olokselle ja kilpailevat fis-kilpailuissa viikonloppuna. Itse menen jo keskiviikkoiltana Olokselle niin, että ehdin perehtyä latuun ennen perjantain sprinttiä.

Leiriohjelman mukaan meillä oli myös Suomen cupin kilpailut Rovaniemellä tänä viikonloppuna. Lauantaina oli vapaan sprintti ja sunnuntaina 5/10km perinteisellä. Olin jo ennen kilpailuja päättänyt, että kilpailen vain lauantaina, koska olen vielä FSS:n kanssa Oloksen jälkeen viikon Levillä. Lauantain kilpailu meni hyvin ja lopputulos oli 9. Mukana olivat myös A-maajoukkueen hiihtäjät, niin erissä sain tuntea heidän vauhtinsa. Lauantain kilpailu oli hyvä opetus ja odotan talven loppuja kilpailuja.

Viime viikolla meillä oli koeviikko koulussa mutta ratkaisimme ongelman lähettämällä kokeet Jannelle, joka valvoi ne ja lähetti sitten takaisin kouluun. Keskiviikkona tein fysiikan kokeen ja perjantaina tein matematiikan kokeen. Se ei ehkä ole helppoa keskittyä kokeisiin leirillä, kun meillä on paljon treeniä mutta näin sain myös kouluhommat tehtyä. Onneksi FSS:n leirille, Leville, tulee yksi opettaja mukaan koulusta, niin on helpompi minulle ottaa kiinni koulutöitä.

Syksy on mennyt nopeasti ja talvi on kohta täällä. Syksy on sujunut minulla hyvin, enkä ole ollut montaa päivää kipeänä. Koska olen urheilulukiossa, minä saan olla poissa koulusta niin paljon kuin haluan. Siksi minulla on ollut mahdollisuus olla paljon leireillä. Viihdyn leireillä, ja koska meillä ei ole paljon mäkiä Pohjanmaalla, saan leireillä harjoitella hyvissä maastoissa. Se tuntuu kyllä siltä, että olen kokoajan menossa mutta leirit tuntuvat enemmän ja enemmän arjelta.
Kotona meillä ei ole lunta vielä, mutta toivottavasti meillä on sitten kun tulen kotiin kahden viikon päästä. Nyt syksyn harjoittelut ovat ohi ja talvi saa tulla.

Andrea

Terveisiä Vuokatista!

Tällä hetkellä minua ei bongaa Lahden ympäristöstä ja kasarmilta vaan olen leireilemässä vuokatissa viime viikon keskiviikosta aina 6. päivä tiistaina alkavaan ryhmämme Rovaniemen leiriin asti. Täällä on hyvä reenata lumilla kun syyslomalaiset lähtivät ja kisat loppuivat. Tosin nyt on huomattavissa tyypillistä alkutalven koko kropan harrastus jumia mikä pitäisi alkaa heivata pois jotta kisoissa alkaisi kulkea toivotunlaisesti.

Hiihdin viikonloppuna Suomen cupissa pelkän viestin koska pohje on oireillut juoksuharjoituksista ja kasarmivisiitti toi sisäilmaoireilunsa mukanaan. Viestihiihto oli lyhyt 6 km rykäisy. Meno oli odotettua heikompaa varsinkin teknisesti, mutta niinhän ekat kisat ovat vaikeita joka vuosi. Kuitenkin ajallisesti samoilla kärkiajoillla ja jopa samalla suksella kuin viime vuonna hiihdin puoliminuuttia kovempaa, joten kyllä sitä kehitystäkin on tullut. Tästä eteenpäin on kuitenkin hyvää aikaa valmistautua sillä olen saanut hyvän leiriputken tähän alkutalveen hyviin olosuhteisiin harjoitteluun keskittyen, siitä kiitos Urheilukoululle.

Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa ja pyrkiä parantamaan kilpakuntoa kohti katsastuksia ja Libereciä. Toivon että tulisi kerralla mukavan luminen talvi ja hyvältähän tuo on moninpaikoin jo vaikuttanut vaikkakin etelämmässä on vielä ollut aika aikaista...  Harmittavana puheenaiheena mediassa on ollut useaan kertaan urheilijoiden erivapaudet armeijassa. Missä meneekään tämän kateellisen suomenkansan kateellisuuden raja. Urheilijoilta halutaan tuloksia, mutta kaikki pitäisi tulla ilman minkäänlaista tukea.

No ei tarvitse ihmetellä jos menestystä ei ole eikä tule, kun resursseja ja tukia pienennetään ja kaikki halutaan pois. Tavallisen pullapojan on hyvä vähätellä urheilijan elämää kun ei ole itse tarvinnut jalkaansa nostaa tai hikipisaraa vuodattaa. Normaali armeija parantaa huono kuntoista eli hyvin lihavaa yksilöä, "hyvä" kuntoinen pysyy yllä ja vähänkin parempikuntoinen heikkenee fysiikaltaan puhumattakaan miten se vaikuttaa huippu-urheilijaan. Pelkästään kasarmiolot vaikuttavat sairastumisriskiin merkittävästi. Herätkää te kateelliset urheilua vihaavat sohvaperunat ja lähtekää lenkille niin ei ****** koko ajan ja sielukin lepää raikkaassa ilmassa. Mutta eihän kateus maailmasta lopu. Terveisiä vaan niille jotka kyseisen vuodatuksen piston tunsivat sydämessään, mutta tuskin kukaan kyseinen ihminen eksyykään tälläiselle sivulle. :D

terveisin Markus

Kisakauden kynnyksellä

Jaahas, tässä sitä taas ollaan, lunta löytyy jo monilta latupohjilta ja ensimmäiset kilpailut ovat edessä. Vielä parikuukautta sitten tuntui, että kisakauteen on vielä paljon aikaa ja vielä ehtii tekemään vaikka mitä. Mutta niin se aika taas vierähti nopeasti ja nyt sitä pitäs olla henkisesti valmiina lähtemään urheilijoiden kanssa hyvällä itseluottamuksella kohti kisoja, luottaen siihen kaikkeen mitä on tehty.

Nuorten maajoukkueena meillä on nyt takana 39 leiripäivää ja vielä olisi 17 jäljellä. Kauden päätavoitteeseen Nuorten MM-kilpailuihin Libereciin on aikaa 85 päivää. Tässä vaiheessa valmentajana ja varmaan myös urheilijoilla herää paljon ajatuksia siitä että onko nyt tehty kaikki voitava ja mitä vielä pitäisi tehdä.  Tämän leirityskauden aikana leireillä on mielestäni harjoituksissa ja muussakin ryhmän olemuksessa ollut hyvä tekemisen meininki. Ryhmästä yli 90 % on uusia tälle kaudelle, mutta yhteinen toimintatapa ja sitoutuminen tekemiseen  on löytynyt melko helposti.

Uutta tämän kauden toiminnassa on ollut aiempaa isompi panostus ravitsemukseen.  Ravitsemuspuolesta on ottanut vastuun Kati Venäläinen, ja tämä on ollut mielestäni iso apu meille kaikille. Jokainen urheilija on voinut olla aina tarvittaessa yhteydessä Katiin, ja heti alku kaudesta on käyty läpi henkilökohtaisesti jokaisen ravitsemusta. Tässä on hyvin huomannut kuinka tärkeää on kaikille, että ryhmällä on mahdollisimman monta eri tukihenkilöä joihin voi aina tilanteen vaatiessa tukeutua. Tästä on ollut myös iso apu minulle valmentajana kun on voinut keskittyä entistä paremmin itse valmennuksellisiin asioihin, kun on tiennyt tämän osa-alueen olevan alansa ammattilaisen hoidossa.

Miten tekemisemme on sitten onnistunut? No, siihen jos osaisin vastata, olisi tämä valmentaminen paljon helpompaa. Kehittymistä on urheilijoilla tullut, monilla osa-alueilla paljonkin. Mutta huomenna sitä tietää tästäkin jo vähän enemmän kun katsoo telkkarista kauden ensimmäistä kilpailua lumella Suoman Cupin merkeissä.

- Janne

Ulkohiihtokauden avaus!

Maanantaina alkoi ryhmämme kuudes leiri tutussa ja turvallisessa Vuokatissa, jonne muuten satoi keskiviikkona ensilumikin! Ohjelmassa on enimmäkseen hiihtoa, sisältäen mm."sprinttikisan", mutta myös vastapainoksi jonkin verran voimaa ja jalkalenkkejä. Olosuhteet ovat totutun hyvät, sillä ulkolatu avattiin jo 10.10. Reilun kilometrin pituisella baanalla ei ole ollut ainakaan yksinäistä hiihtää, sillä porukkaa riittää ruuhkaksi asti. Täytyy vain pitää pää kylmänä ja ajatukset kasassa, jottei tule höntyiltyä liian kovasti!

Onhan tämä leiri tuonut jotain uuttakin tullessaan, kun suurin osa joukkueestamme joutui ensimmäisen kerran doping-testiin. Vielä puoli kymmenen aikaan illalla yksin istuskellessani meinasi aika käydä hieman pitkäksi.. Eipä siinä auttanut muuta kuin todeta:  "All you can do is just sit and wait…:)" Lepoiltapäivän kunniaksi kävimme myös kokeilemassa hohtokeilausta, jonka voitosta käytiin tiukka ja verinen taisto tason ollessa huikea. Päätimme kuitenkin yhteistuumin, ettei lajinvaihto keilaukseen ole (ainakaan vielä) ajankohtainen.. Niinpä pysymme siis edelleen hiihtomaajoukkueena!

Harjoituskauteni on tähän asti sujunut hyvin, ilman suurempia ongelmia. Tuntimäärä on lisääntynyt jonkun verran, mutta laadusta tinkimättä. Olen pyrkinyt toteuttamaan harjoitukset hyvissä olosuhteissa ja tehokkaasti. Leirejä on ollut sopivan useasti, ja niillä on ollut monipuolista ja kehittävää harjoittelua. Siksi onkin ollut erityisen tärkeää malttaa levätä ja palautella tarpeeksi leirien välissä, jottei kokonaiskuormitus nouse liian suureksi. Terveydentilani on pysynyt hyvänä, ja vielä kun saisi joka syksy riesana olevat flunssat vältettyä niin hyvä tulee.

Enää ei ole pitkä aika kisakauden alkuun!  Aloitan kisakauteni viime vuoden tapaan Vuokatin Suomen cupissa lokakuun lopussa. Vaikka kisat toimivatkin pääasiassa hyvinä kovina harjoituksia, on mielenkiintoista nähdä, miten suksi kulkee tähän aikaan vuodesta. Sen näette tekin, kunhan vain muistatte avata töllön oikealta kanavalta oikeaan aikaan! Ja eikun veikkaukset pystyyn, kuka vie ja ketä, vai onko tulossa kenties kolmois- tai neloisvoitto nuorten maajoukkueelle?? Ainakin tämän päivän sprintissä meno oli sen verran rivakkaa, että heikompaa voisi heikottaa:D Nähtäväksi jää, pysyvätkö tv-kamerat sitten mukana.. Haastetta tulevaan kauteen tuo se, että arvokisojen kannalta tärkeät katsastuskisat ovat jo hyvin aikaisessa vaiheessa talvea, joten kunnon täytyy olla oikein ajoitettu. Se tarkoittaa myös sitä, että hiihtotuntumaa ja kisoja on oltava tarpeeksi alla siihen mennessä. Niinpä ehdinkin leirin jälkeen käväistä vain kaksi päivää koulun penkillä, ennenkuin palaan tänne syyslomaksi jatkamaan harjoittelua!

Olen viihtynyt nuorten mm-ryhmässä todella hyvin ja tuntuukin, että päivät ja leirit hupenevat turhan nopeasti.. Hyvällä ryhmähengellä ja onnistuneilla harjoituksilla saadaan varmasti hyvää tulosta aikaan tulevana talvena!


Talvea odotellen,



Leena

Possible ice on the road

Ensimmäistä kertaa keltainen merkkivalo syttyi autoni mittaristoon, kun palasin kämpille Vuokatinhovilta. Nyt elättelen jopa hentoja toiveita yöpakkasesta Vuokatissa. Pakkanen ja etenkin lumi olisivatkin erittäin toivottuja tänä vuonna, viime vuonna niistä ei Vuokatti-jaksoni aikana ollut tietoakaan.

                             

Kolmas viikko Vuokatissa on aluillaan. Ensimmäinen viikko kului leireillessä ja toisella viikolla täytyi minun jälleen totutella siihen, että asun yksin pari kuukautta. Ei ole äitiä pesemässä pyykkiä, siivoamassa ja tekemässä ruokaa. Lisäksi olen nyt huolehtinut perheemme Jesse-koirasta, joka pitää minulle seuraa parin viikon ajan. Voisi kuvitella, että aikani kävisi pitkäksi kun opiskelen itsenäisesti. Ainakaan toistaiseksi tätä ongelmaa ei ole ollut, sillä olen käynyt useana päivänä Kajaanissa autokoulussa suorittamassa C1-ajokorttia.

                             

Vuokatista haen ensisijaisesti laadukkaita olosuhteita harjoitteluun. Olemme valmentajani kanssa aina suosineet syksyn harjoittelussa sauvarinteitä, ja kotona rinteet ovat jo jääneet muutaman koon liian pieneksi. Vuokatinvaara tarjoaa uusia haasteita. Lisäksi hiihtoputki ja ensilumenlatu antavat tärkeän mahdollisuuden lumille siirtymiseen ajoissa. Toki kotopuolessa hiihtäminen onnistuisi Jämin putkessa, mutta sinne matkaa kertyisi yhteen suuntaan noin 80 km. Toisin sanoen säästän myös runsaasti matkustuskilometrejä asumalla Vuokatissa. Jakso on tänä vuonna olennainen osa harjoitteluani, ja tästä mahdollisuudesta saan kiittää vanhempiani, sponsoreitani ja seuraani.

                             

Kisakausikin pukkaa päälle ja ensimmäinen startti olisi jo parin viikon päästä Suomen Cupissa. Tuleva kausi jänskättää jo sopivasti, mikä antaa vielä lisää motivaatiota syystreeneihin. Nyt pitäisi vain malttaa pitää jalat maassa, jotta saadaan kunto kohdilleen ja ollaan iskussa MM-karsinnoissa!

-Katri

Hyvää perustekemistä

Syksy on jo pitkällä ja kisakauden odotus sen kuin kasvaa. Kesän ja syksyn harjoittelu on sujunut suhteellisen mukavasti, vaikka täysin en olekaan sairastumisilta välttynyt. Tälläkin hetkellä blogia kirjoittaessani on kurkku hieman kipeänä, mutta toivottavasti se talttuu nopeasti.

Kirjoitin nyt syksyllä ruotsin sekä englannin, jotka menivät odotusten mukaan. Kirjoitusten aikana aikataulu oli todella tiukka ja jouduin hetken aikaa keskittymään niihin kaiken muun kustannuksella, mutta pikkuhiljaa alkaa koulunkäynti helpottaa, kun kursseja on jäljellä enää muutama. Kahden viimeisen lukiojakson aikana tulee olemaan hyvin aikaa harjoitteluun ja kisakauteen valmistautumiseen.

Kesän ja syksyn harjoittelu on sujunut tavalliseen tapaan, paitsi että rullahiihdon osuus on kasvanut viime vuosiin verratuna, koska leireillä on tullut sitä paljon. Nyt talvea kohti mentäessä täytyy harjoittelussa ottaa huomioon tärkeiden kisojen aikaiset ajankohdat, sillä ensimmäisiä katsastuksia on jo ennen vuodenvaihdetta. Näillä näkymin ensimmäinen starttini on lokakuun lopulla Vuokatin Suomen cupissa.

Kaikkiaan kahdeksasta leiristä on nyt viisi takana. Leirit ovat olleet hyvänä vastapainona kotiharjoittelulle ja ne ovat tuoneet hyvää rytmiä harjoitteluun, koska niitä on ollut hieman useammin kuin ennen. Harjoittelun lisäksi leirit ovat tehneet myös henkisesti hyvää, sillä porukka on loistava, eikä huumoriakaan puutu. Jokainen leiri on ollut omanlaisensa sekä harjoittelun, että juttujen puolesta.

Ville

Kurja kesä ja synkkä syksy

Ei ole ollut helppoa tänä kesänä eikä myöskään syksynä. Eikä ole helppoa kirjoittaa tätäkään tekstiä, sillä ei ole mitään kerrottavaa leireiltä, jonne en ole päässyt, eikä treeneistä, joita en ole voinut tehdä. Huonoja kuulumisia ei ole mukava kertoa, mutta tästä tilanteesta en keksi mitään hyvääkään: Tähän mennessä tähän kauteen ei ole mahtunut mitään muuta kuin terveydellisiä ongelmia ja ylioppilaskirjoituksia. Melkein heti kun harjoittelu keväällä alkoi, alkoivat myös ongelmat toinen toisensa perään. Ensin oli ongelmia uusien astmalääkkeiden kanssa (=rytmihäiriöitä), jonka jälkeen tulehtui ja poistettiin kaksi viisaudenhammasta ja heti perään alkoikin heinäkuussa sitten kurkku- ja muut flunssanoireet, jotka ovat jatkuneet aina näihin päiviin asti.


Koulujen alusta kuukauden eteenpäin jouduin pitämään totaalista lepoa harjoittelusta. Aina kun lähti yrittämään, jopa puolen tunnin kevyt jumppa aiheutti oireiden pahenemisen ja järkyttävän väsymyksen. Oli siis keskityttävä ylioppilaskirjoituksiin, joita minulla onnekseni oli tänä syksynä, että sai edes vähän muuta ajateltavaa. Elo-syyskuun aikana on siis ollut enemmän lääkärireissuja kuin onnistuneita harjoituksia. Harmikseni lääkäritkin joutuivat lopulta sanomaan, että vain aika parantaa viruksen. Aikaa on todella mennyt ja aivan liikaa. Reilun kahden kuukauden päästä olisi jo annettava näyttöjä talven tärkeimpiin kisoihin. Olisi siis päästävä kuntoon ja vielä hyvään sellaiseen parissa kuukaudessa. Juurihan sama aika meni sairastamiseen ja silloin se tuntui erittäin hitaalta, mutta luulen, että seuraavat kuukaudet tulevat omalla kohdallani menemään aivan liian nopeasti.

Nyt kun kurkkukipu vaivaa enää pääasiassa vain öisin, olen pystynyt vihdoin aloittelemaan kuntoilua. Aluksi tämä on ollut kevyttä ulkoilua, jumppaa ja sienien poimintaa. Tällä viikolla osallistuin matikan kirjoituksien lomassa kuitenkin jo leirille ja pääsin tekemään PK- lenkkejä muiden mukana. Teki kyllä mielelle hyvää päästä hiihtämään ja olemaan ryhmässä mukana. Antoi se kuntokin pienen pieniä merkkejä paremmasta. Noin kaksi viikkoa olisi aikaa seuraavaan leiriin ja toivonkin todella, todella paljon, että pääsisin jo sitten noudattamaan suunniteltua leiri ohjelmaa. Kunnon rakennus on siis aloitettava maltillisesti aivan alusta ja tehtävä kova työ sen eteen, että se vielä jostain löytyisi. Onneksi talvi on pitkä ja toivottavasti myös tarpeeksi pitkä minulle!


-Saana

(Kuvassa vappuna serkkujen luona Sveitsissä)

Arkikiireitä ja harjoittelua

Ensimmäinen YO-kirjoitus minunkin osaltani vihdoin hoidettu! Urakka alkoi siis keskiviikkona terveystiedolla, jota tuli vaihtelevissa määrin kertailtua lukuvuoden alusta saakka. Elämäni ehkäpä tähän mennessä nopeimmat kuusi tuntia vierähtivät kehitellen sanottavaa mm. kuoroharrastuksen mahdollisista terveyseduista ja meille nykynuorille tyypillisestä liiallisesta ruutuajasta. Koe tuntui sujuvan ihan hyvin ja nyt vain odotellaan tuloksia.

Abivuosi (joka minun osaltani kyllä jatkuu vielä jonkin aikaa myös ensilukukaudelle) on muiltakin osin tuntunut painavan päälle ihan kiitettävällä innolla. Kouluhommia on riittänyt kutakuinkin joka lähtöön, ja viime viikkoina ne ovat aika pitkälle sanelleet myös sen, kuinka paljon aikaa jää harjoittelulle. Välillä on pitänyt myös soveltaa yhdistellen näitä kahta asiaa: eräskin viisituntinen korpivaellus tuli käytyä kuunnellen lähes koko matkan Seitsemää veljestä äänikirjana tekstitaidonvastausta ja lukupäiväkirjaa varten. Sen lenkin jälkeen saattaa kai sanoa tutustuneensa suomalaisuuten aika kovin ottein.

Arkikiireiden ohella harjoittelut ovat kuitenkin edenneet aika mukavaan malliin, ja mennyttä kesää pidän muutamista sairasteluista huolimatta hienona. Hiihtoharjoittelun ja erilaisten leirien lisäksi oli mukava ehtiä välillä reissuihin myös jalkapalloporukalla. Määrätietoisen harjottelun ja koulunkäynnin ohella mielestäni onkin erityisen tärkeää, että löytyy myös omanlaisia tapoja rentoutua ja unohtaa paineet.

Syysterveisin,
Topias

(Kuvassa Taivalkosken uusi hiihtostadion valmistumassa lumille)

What do I stand for?

Fun. – Some Nights.Tämän hetkisen lempibiisini sanat sopivat kuvaamaan jo pitkään päässä pyörineitä kysymyksiä. Näin aikuisuuden kynnyksellä on pakko miettiä mitä sitä oikein elämältään haluaa ja kuka loppujen lopuksi haluaa olla. Valintojen tekeminen ei ole koskaan ollut lempipuuhaani, ja kun kyseessä ovat suuret kysymykset, se ei ainakaan ole sitä. Tosiaan who am I? Tuskin sitä tarvitsee tänään tai huomenna tietää, mutta joskus se päivä mitä luultavammin kuitenkin koittaa.

Harjoitusrintamalla ongelmia on tuonut kipeytynyt polvi, joka on estänyt juoksemisen muutaman viikon ajalta. Kuitenkin olen jo useana vuonna todistanut, että ilman jalkalenkkejäkin selviää. Polvi kipeytyi jaloille rankan viikon jälkeen, ja syynä siihen oli luultavasti etureiden kireys. Nyt asian kuitenkin pitäisi alkaa olla paremmalla tolalla, joten eiköhän tässä kohta päästä taas juoksemaan. Toivottavasti niin, sillä juoksu alkoi pitkästä aikaa kulkea mukavasti. Aikeinani oli alun perin mennä suunnistuksen SM-kilpailuihin samoilemaan, mutta polven takia ne vaihtuivat Imatralla järjestettävään rullahiihtokilpailuun. Muutenkin taitaa olla järkevintä viettää viikonloppu kotikonnuilla, sillä minulla on parhaillaan käynnissä tähänastisen kouluelämän suurin koitos - ylioppilaskirjoitukset.

Kirjoitusten lomassa stressiltä ei voi välttyä, sillä tavoitteet niissäkin ovat sen verran korkealla. Tekemistä olisi vaikka jokaisella sormelle ja varpaalle, mutta jokaisen nuoren, etenkin urheilevan, aika ja jaksaminen ovat rajallista. En pistäisi pahakseni, jos viisaat Arkadianmäellä laittaisivat vireille ehdotuksen muutamasta ekstratunnista vuorokauteen. Harjoittelunkin on mentävä nämä pari viikkoa koulun ehdoilla. Tällä viikolla minulla olivat englannin ja ruotsin yo-kuuntelut. Vuosien varrella kouliintunut kilpailijankaan pää ei ilmeisesti kestänyt jännitystä maanantaiaamun ensimmäisessä kuuntelussa, sillä bingoksihan se meni. Olen usein luottanut hyvään arpaonneeni, mutta Onnetar taisi kääntää selkänsä tällä kertaa. Ehkä Andrean kanssa leireillä käydyt muutamat minidialogit preppasivat toista kotimaista sen verran, että pääsin siinä hieman parempaan suoritukseen. Ensi viikolla vuorossa ovat englannin, ruotsin ja maantiedon kirjalliset kokeet. Jos en näytä kynsiäni niissä, niin sitten se on tehtävä viimeistään kevään kokeissa – tai talven kilpailuissa!

Letkeää syksyä,
Hanna

Muutosten syksy

Aloitin tämän lukuvuoden Sotkamon urheilulukiossa, jossa treenit ovat maistuneet melko hyvältä näin kovien kesän treenien jälkeen. Vuokatissa teen ohjelmaa pääosin lukion ohjelmalla, koska olemme kokeneet sen hyväksi. Muutos nykyiseen urheilulukion rytmiin normaalilukiosta oli aluksi hieman hankala, mutta pikku hiljaa asiat ovat alkaneet luistaa. Poissaoloista joustetaan ja urheilun sekä koulun yhdistäminen onnistuu paremmin. Vuokatissa treenaaminen on erilaisempaa kuin kotona jossa olen tottunut tekemään harjoitukset yksin ja tasamaastoissa. Hiihtäjät pitävät täällä hyvin yhtä ja pääsin nopeasti porukkaan mukaan. Illan viihteenä täällä Vuokatissa useimmiten on ollut kavereiden kanssa frisbeegolfin peluu, änärin hakkaaminen ja aikaa kuluu myös puhelimeen lörpöttelyyn entistä enemmän. Täällä ovat tulleet tutuiksi käsitteet ruuanlaitto, siivous, sekä muut kotityöt jotka teettävät enemmän lisätöitä. Kotona Oulunsalossa ei näitä pieniä arjen asioita osaa tarpeeksi arvostaa jotka vanhemmat pääosin hoitavat kuntoon. Iso kiitos siitä heille!

            Leirit nuorten ryhmän mukana ovat olleet loistavia pääosin hyvän ryhmähengen vuoksi. Viimeisin leiri oli Rovaniemellä jossa en ollut ennen leireillyt. Maisemanvaihdos ei ollut pahitteeksi kun lähes koko kesän Vuokatissa leireilin. Rovaniemeä edeltävä leiri Ylläksellä sijoittuu silti arvostelussa vielä korkeammalle huippu olosuhteiden vuoksi! Seuraava leiri Vuokatissa on parin viikon kuluttua ja kuin osalla myös YO kirjoitukset, jotka eivät onneksi ole minun rasitteena ainakaan vielä. Kaikki kesän ja kevään leirit sekä treenit ovat menneet mainiosti eikä sairastumisia tai asfaltti ihottumaa pahempia loukkaantumisia ole vielä sattunut.

Hyviä syyskelejä toivottaen Joonas Sarkkinen

Syystreeniä

Viime viikko meni mukavasti Rovaniemellä leireillessä. Ryhmähenki oli loistava, joten aika kului  joutuisasti. Treenit olivat tällä leirillä enemmänkin teho, voima ja nopeus painotteisia, toisin kuin Ylläksellä, jossa keskityttiin enemmänkin määrään ja lihaskestävyyteen. Mukavaa vaihtelua siis.

Jumeilta ei tälläkään leirillä vältytty vaikka kävimmekin kokeilemassa uutena palautumismenetelmänä uimahallin kylmäallasta. 20 sekunnin seisominen jääkylmässä vedessä sai itse kunkin hytisemään kylmästä ja huulet sinertämään. Ei ehkä miellyttävin kokemus kaltaiselleni vilukissalle, mutta tulipahan kokeiltua! Myös markkinahumua päästiin kokemaan Rovaniemen Wanhoilla Markkinoilla vierailtaessa.

Harjoitukset ovat kesän ja alkusyksyn mittaan sujuneet hyvin ja isoja muutoksia viime vuoden sabluunaan ei ole tehty. Tasatyöntöä, joka ei toistaiseksi vahvuuksiini kuulu, on tullut työnneltyä tänä vuonna enemmän. Terveenäkin olen onneksi pysynyt todella hyvin. Liekö Gefilus-piimän juomisella ja monivitamiinin syömisellä osuutta asiaan? Ainakin lumelääkkeenä toimivat hyvin.

Tämän viikon voin ottaa kevyemmin ja hieman palautellessa, mutta ensi viikolla pitäisi taas treenata sitten enemmän. Talven ja kisakauden lähestymisen huomaa viimeistäänkin siitä, että sauvarinteitä ja muita tehotreenejä rupeaa ilmestymään harjoitusohjelmaan enemmältikin.

Terkuin Elsa

Kilpailua 24/7

Rovaniemellä pusketaan kauden neljättä nuorten MM-­‐ryhmän leiriä kymmenen janterin voimin. Majoitus on paras mahdollinen, asumme kaikki samassa talossa, tytöt omassa kämpässä ja me pojat paritalon toisessa päässä Ounasvaaran huipulla. Leirin alkupuoli on mennyt mainiosti, lisää luonnetta tekemiseen toi aamun pitkän lenkin Rocky Balboa–henkinen vesisade.

Rovaniemi on jonkin verran tuttu hiihtoladuiltaan, mutta sulan maan harjoituspaikkana Rollo on minulle uusi. Erityistä täällä on urbaani rullahiihtoympäristö, lenkit tehdään asutusalueiden pyöräteillä. Kotimaastoissa Pyhävuorella muuta liikennettä ei ole, mutta täällä saa olla tarkkana koululaisten ja koiraihmisten seassa. Toistaiseksi hyvin on mennyt.

Oma harjoituskausi on alkanut hyvin, yksi merkittävä tekijä harjoittelussa tällä kaudella on varusmiespalvelus
Niinisalon tykistöprikaatissa tunnin ajomatkan päässä kotoa. Meneillään oleva ja kohta päättyvä kahdeksan   viikon alokaskausi meni hyvin, harjoitella sai riittävästi ja leirilläkin olin/tulen olemaan siitä neljä viikkoa. Viimeinen virka Niinisalossa on lääkintämieskurssin jälkeen urheilutalon vahtimestarin pesti, joka on varmasti yksi parhaista paikoista urheilijalle koko Suomenmaassa.

Tällä kaudella keskityn varsinkin kokonaisrasituksen tarkkailuun. Kasarmielämä on oma lukunsa ja siellä pitää elää päivä ja treeni kerrallaan. Kotiutuessani yhdeksän kuukauden jälkeen maaliskuun lopulla jatkan
täysipäiväistä harjoittelua joko kotona tai uusissa maisemissa. Olen onnellisessa asemassa siinä, että minulle on suotu mahdollisuus harjoitella perheen ja sponsorien tuella ammattimaisesti, mikä ei ole olympialaisten
jälkeisten monien lehtikirjoitusten perusteella todellakaan itsestään selvää.

Leirillä on hyvä olla selkeät teemat, eivätkä ne tältäkään reissulta puutu. Ne ovat kova harjoittelu uusissa maastoissa, pitkät yöunet sekä Gran Turismo 3. Pleikkaria on hakattu aamusta iltaan paitsi unilla ja reeneissä. Alla on leirin ranking, kuka on kukin?

1. Keisari
2. SakalauskaR
3. Kura
4. Keräilijä
5. Auktoriteetti



- Rikhard

Tasapainoilua leirien ja koulun välillä

Maanantaina muutin taas takaisin Vöyriin ja tiistaina koulu alkoi. Kesälomat menevät yhä nopeammin ja nopeammin. Kesälomalla olen ehtinyt treenaamaan ja leireilemään aika paljon. Ehdin kuitenkin lomailemaan muutaman viikon leirien ja töiden lomassa. Kesälomat kuluvat silti yhä nopeammin ja nopeammin, vaikka tänä vuonna melko koleissa säissä. Lämmintä Jepualle tulikin vasta, kun koulut alkoivat..

Muuttaminen takaisin Vöyriin ei ollut minulle vaikeaa. Oli hauskaa tavata kavereita, joita en ollut nähnyt kesällä, ja nyt minulla on taas harjoituskavereita treeneissä. Koska käyn lukion neljässä vuodessa, minulla ei ole vielä kirjoituksia, eikä minulla ei ole niin paljon kursseja samassa jaksossa. Koulun alkaminen ei ole minulle näin paha asia, ehdin edelleen harjoitella hyvin.

Olen nyt leirillä Rovaniemellä, joten en ehtinyt kovin kauaa koulussa olemaan. Tämän leirin jälkeen menen kahdeksi päiväksi takaisin kuluttamaan koulun penkkejä ja sitten lähden taas leirille FSS:n kanssa Solvallalle. Onneksi urheilulukio joustaa poissaolojen suhteen.

En ole ollut Rovaniemellä koskaan aikaisemmin. Mielestäni on hauskaa päästä harjoittelemaan uusiin maastoihin, koska silloin on helpompaa harjoitella enemmän. Tutuissa paikoissa, helpoissa maastoissa, harjoittelu on helposti puuduttavaa mutta täältä onneksi mäkeäkin löytyy! 

Toivon että saan harjoitella terveenä koko syksyn. Odotan innolla lumia ja kisakautta!

Terveisin Andrea

Tervehdys armeijan harmaista!

Mistähän sitä taas lähtisi. Tällä hetkellä väsyttää aika paljon, sillä kirjoitusaikaa löytyi yöpäivystyksestä välillä 00 - 03 yöllä. Omalta osaltani harjoituskausi on ollut hyvin erilainen koska astuin palvelukseen 4. kesäkuuta Lahden Urheilukoulussa. Helpolla täällä ei todellakaan ole päässyt vaan päinvastoin muilla kavereilla on tuntunut olevan helpompaa eri paikoissa urheilijana.

Oma harjoittelu on ollut täällä vähäistä ja leireillä on tullut ainoat määrällisesti paremmat harjoitussetit. Kuitenkin toisinaan kun on päässyt leirille irti arjesta, on meno tuntunut ihan hyvältä. Kyllähän täällä on tullut paljon liikuntaa ja jaloilla oloa muttei varsinaista reeniä, eikä lepoa! Syksyllä pitäisi päästä hieman tiheämmin harjoittelemaan, joten syksy ja erityisesti alkutalvi muodostunee kulmakiveksi omaa kuntoa kaivaessa suksille. Positiivinen asenne ja mukautuminen on täällä erittäin tärkeää menestyäkseen.

Siinäkin mielessä on mennyt hyvin, etten ole vielä pahemmin sairastellut. Leirit tuovat aina mukavasti jotain odotettavaa, että pääsee elämään ”normaalia” elämää hetkeksi. Viime MM-ryhmän leiri oli Ylläksellä heinäkuun lopulla jossa päästiin harjoittelemaan hyvissä maastoissa pitkää nousua. Seuraava leiri on taas loppukuusta tällä kertaa Rovaniemellä. Se mitä täällä olen oppinut urheilijana, on arvostus. Nyt osaa arvostaa hyviä harjoittelumahdollisuuksia ja sen mahdollistajia, kotia, sponsoreita, vapautta tehdä asioita niin kuin haluaa ja yli päästänsä koko rinkiä joka tukee minua urheilussa.

Harjoittelu on kuitenkin kaiken ydin pitkässä juoksussa, muttei tietenkään ilman harjoittelua mahdollistavia tekijöitä, kuten lepoa. Jos kaikki menee putkeen niin uskon tämänkin harjoittelun johtavan ihan hyviin tuloksiin. Hyvää jatkoa kaikille lukijoille ja nuorille urheilijoille malttia harjoitteluun, sillä täällä sitä tarvitaan!

terveisin Markus

Tervetuloa nuorten MM-ryhmän mukaan!

Tämä on nuorten maastohiihtomaajoukkueen blogi, joka päivittyy viikoittain. Blogia kirjoittavat etupäässä urheilijat, mutta myös valmentaja ja muut taustahenkilöt. Löydät meidät myös Facebookista (nuorten MM-ryhmä) ja omilta sivuiltamme www.nuortenmmryhma.fi. Tervetuloa mukaan matkalle kohti Libereciä ja nuorten MM-kisoja 2013!