Kunto kasvaa, kisat kovenee

Kaikki mitä viimeisen yhdeksän kuukauden aikana on kunnon eteen tehty, kulminoituu pian, kun tuloillaan ovat tärkeät katsastuskisat. Koko kesän tämä kunto on uinunut syvällä kropassa, silloin tällöin väläytellen olemassaoloaan tietäen, että tallessa ollaan. Syksyn mittaan näitä välähdyksiä on tullut yhä useammin mitä pidemmälle kisakautta kohti on menty.

Treenit ensilumilla ovat sujuneet mukavasti, eikä pakkanen täällä Kaakkois-Suomessa ole liiaksi haitannut hiihtämistä. Kuntoa on yritetty nykiä pikkuhiljaa ulos kovien, mutta samalla herkistävempien harjoitusten avulla. Vaikka pientä sairastelua on ollut, on harjoitusten kokonaistunne ensilumilta ollut hyvä.

Ensimmäiset kilpailut olivat todella hankalia, enkä saanut koneesta irti sitä mitä olen tiennyt olevan varastossa. Ensimmäisestä kuudesta kilpailusta lasken onnistuneeksi kaksi starttia. Kärsin ensimmäisissä kisoissa jonkinlaisista hengitystieongelmista, eikä koneesta saanut mitään irti normaalimatkoilla. Nyt tuntuu, että nuo ongelmat on selätetty ja tekeminen rupeaa löytymään oikeaan aikaan juuri ennen nuorten MM-katsastuksia. Edellinen kisaviikonloppu onnistuikin hyvin ja varsinkin vapaan normaalimatkan hyvä isku antaa uskoa omaan tekemiseen. Nyt pitää odottaa vielä pari päivää, kunnes on lupa ottaa kaikki irti!

Haluan lopuksi vielä kiittää kaikkia st1-ryhmäläisiä mahtavista leireistä. Ryhmähenki on ollut huipussaan ja kaikki ovat sparranneet toisiaan kovempiin suorituksiin. Jos ei leireiltä saadulla harjoitusinnolla ja kilpailuvietillä ala kulkemaan, niin ei sitten millään!

Liukkaita suksia,

t. Ville