Erilainen alkukausi

Kotiuduin sunnuntaina elämäni pisimmältä leiriltä! Jos tarkkoja ollaan, niin päivää vaille kahden viikon rupeama sisälsi kaksi leiriä. Ensin olin nuorten mm-ryhmän kanssa Rovaniemellä ja siitä jatkoin sitten vielä seuran leirille Vuokattiin. Rovaniemen leiri oli myös ensimmäinen lumileirini Lapissa, sillä aiemmin on tullut oltua vain Vuokatissa. Lumilla tuli oltua aika mukavasti ja luonnonlumeenkin pääsimme jo yhden lenkin ajan ottamaan tuntumaa.

Rovaniemellä koko ryhmämme hiihti myös Suomen cupin kisoissa. Omalta osaltani sprintissä meno ei ollut kovin herkkää ja kisa tyssäsi alkueriin. Kohtalokseni koitui radan pitkä nousu, johon ei vain löytynyt tarpeeksi potkua. Toki erässä oli myös mukana aikas kovia nimiä. Normaalimatkalla tekeminen oli jo hieman parempaa, ja vaikka ryhmäkavereilta tulikin muutamalla sekunnilla takkiin, on tästä hyvä lähteä hakemaan revanssia seuraavista kisoista. Alkukauden kisat ovat sujuneet nyt ainakin paremmin kuin edellisinä kausina.

Vuokatin ja Rovaniemen lisäksi tuli tänä syksynä viime vuoden tapaan käytyä hieman eksoottisimmissakin treenimaisemissa. Kohteenahan oli USA ja tällä kertaa kävimme Miamissa ja Key Westissä.  Treenimatkasta ei kylläkään voida puhua, mutta jaksoin kuitenkin käydä ahkerasti salilla ja juoksemassa. Kuvassa hieman todistusaineistoa ja kuvahan on otettu tietysti Miami Beachilla;)

-Elsa

Kilpailukauden kynnyksellä

Vappu. Kesällä määrää, elokuussa kevennys. Syksyllä määrää tehoja nostaen. Talven tullessa ensin määrää ja sitten kevennys. Herkistelyä, arvokisat. Pääsiäinen.

Hiihtäjän vuotta voidaan verrata arkeologin työhön. Huippukunto piilee syvällä maaperässä. Ensin löydöstä on lapioitava kesällä kolme kuukautta pitkillä lenkeillä ja puntilla isoilla painoilla. Elokuussa pidetyn viikon mittaisen kahvitauon jälkeen jatketaan lapiointia hieman nopeammin, mutta välttäen montun reunojen sortumista. Kolme kuukautta kuluu ja kaikuluotaimessa pystytään havaitsemaan jo roudassa rimpuileva Huippukunto. Työvälineet vaihdetaan hellävaraisempiin, koska alkutalven lumet ovat pehmeää maaperää. Ethän halua, että puolen vuoden työ menee hukkaan, koska halusit ahnehtia vielä muutaman viikon? Kun kaivettava alue jo tärisee Huippukunnon voimasta, voi hammasharjankin rapsutus pilata kiiltävän maalipinnan. Kun Huippukunto saadaan kaivetuksi maasta, ei sitä suinkaan viedä museoon, vaan päästetään irti sinne, minne se kuuluu: valkoisille valtateille.

Harjoituskauden lapiointi meni hienosti ja tavoitteet ylittäen. Varusmiespalvelus Niinisalon Tykistöprikaatissa on jo toisella puolikkaalla. Terveenä on pysytty, leireillä on käyty suunnitelman mukaan ja kotonakin on levätty. Lähtökohdat alkavaan kilpailukauteen ovat paremmat kuin osasin edes odottaa armeijavuotena.

Alkutahdit kilpailukauteen lyödään nyt 6. marraskuuta alkaneella kuuden viikon leirireissulla, jonka ensimmäinen etappi Rovaniemellä maajoukkueleirillä päättyi tänään. Ensimmäiset kilpailutkin ehdittiin jo käydä. Suomen cupin kilpailut loivat komeat puitteet kauden avaukseen. Menestys oli vaatimatonta, mutta aivan linjassa siihen, mitä ensimmäiset kilpailut ovat aikaisempina vuosina olleet. Vähän niin kuin Tapparan dieselillä käyvä liigajoukkue, tällä koneella vain kestää muutama viikonloppu, että se pääsee vauhtiin.

Tämän viikonlopun Oloksen tykkikisoista odotan parempaa kyytiä ja ennen kaikkea kovaa taistelua sijoituksista. Lähtöviivalle asettuu meidän nuorten ryhmämme ohella parhaita hiihtäjiä idästä sekä muista Pohjoismaista. Oloksen jälkeen jatketaan harjoittelua Levillä kolme viikkoa. Lapin reissun jälkeen jatkan samasta vauhdista Vuokattiin viimeiselle vuoden viimeiselle maajoukkueleirille. 15.-16. joulukuuta Ristijärvellä testataan ensimmäistä kertaa potentiaaliset kandidaatit Libereciin suomalaisille suotuisiin maastoihin.

Levon ja rasituksen suhteen muistaen

Rikhard

Talvi saa tulla!

Olemme tällä hetkellä Rovaniemellä harjoitusleirillä. Nyt on ensimmäinen kerta, kun kaikilla on mahdollisuus osallistua leirille eli olemme kaikki paikalla. Meidän leirimme alkoi viime tiistaina ja se loppuu ensi torstaina. Näin meillä on vähän pidempi leiri, kokonaiset kymmenen päivää. Useimmat meistä jatkavat torstaina Olokselle ja kilpailevat fis-kilpailuissa viikonloppuna. Itse menen jo keskiviikkoiltana Olokselle niin, että ehdin perehtyä latuun ennen perjantain sprinttiä.

Leiriohjelman mukaan meillä oli myös Suomen cupin kilpailut Rovaniemellä tänä viikonloppuna. Lauantaina oli vapaan sprintti ja sunnuntaina 5/10km perinteisellä. Olin jo ennen kilpailuja päättänyt, että kilpailen vain lauantaina, koska olen vielä FSS:n kanssa Oloksen jälkeen viikon Levillä. Lauantain kilpailu meni hyvin ja lopputulos oli 9. Mukana olivat myös A-maajoukkueen hiihtäjät, niin erissä sain tuntea heidän vauhtinsa. Lauantain kilpailu oli hyvä opetus ja odotan talven loppuja kilpailuja.

Viime viikolla meillä oli koeviikko koulussa mutta ratkaisimme ongelman lähettämällä kokeet Jannelle, joka valvoi ne ja lähetti sitten takaisin kouluun. Keskiviikkona tein fysiikan kokeen ja perjantaina tein matematiikan kokeen. Se ei ehkä ole helppoa keskittyä kokeisiin leirillä, kun meillä on paljon treeniä mutta näin sain myös kouluhommat tehtyä. Onneksi FSS:n leirille, Leville, tulee yksi opettaja mukaan koulusta, niin on helpompi minulle ottaa kiinni koulutöitä.

Syksy on mennyt nopeasti ja talvi on kohta täällä. Syksy on sujunut minulla hyvin, enkä ole ollut montaa päivää kipeänä. Koska olen urheilulukiossa, minä saan olla poissa koulusta niin paljon kuin haluan. Siksi minulla on ollut mahdollisuus olla paljon leireillä. Viihdyn leireillä, ja koska meillä ei ole paljon mäkiä Pohjanmaalla, saan leireillä harjoitella hyvissä maastoissa. Se tuntuu kyllä siltä, että olen kokoajan menossa mutta leirit tuntuvat enemmän ja enemmän arjelta.
Kotona meillä ei ole lunta vielä, mutta toivottavasti meillä on sitten kun tulen kotiin kahden viikon päästä. Nyt syksyn harjoittelut ovat ohi ja talvi saa tulla.

Andrea

Terveisiä Vuokatista!

Tällä hetkellä minua ei bongaa Lahden ympäristöstä ja kasarmilta vaan olen leireilemässä vuokatissa viime viikon keskiviikosta aina 6. päivä tiistaina alkavaan ryhmämme Rovaniemen leiriin asti. Täällä on hyvä reenata lumilla kun syyslomalaiset lähtivät ja kisat loppuivat. Tosin nyt on huomattavissa tyypillistä alkutalven koko kropan harrastus jumia mikä pitäisi alkaa heivata pois jotta kisoissa alkaisi kulkea toivotunlaisesti.

Hiihdin viikonloppuna Suomen cupissa pelkän viestin koska pohje on oireillut juoksuharjoituksista ja kasarmivisiitti toi sisäilmaoireilunsa mukanaan. Viestihiihto oli lyhyt 6 km rykäisy. Meno oli odotettua heikompaa varsinkin teknisesti, mutta niinhän ekat kisat ovat vaikeita joka vuosi. Kuitenkin ajallisesti samoilla kärkiajoillla ja jopa samalla suksella kuin viime vuonna hiihdin puoliminuuttia kovempaa, joten kyllä sitä kehitystäkin on tullut. Tästä eteenpäin on kuitenkin hyvää aikaa valmistautua sillä olen saanut hyvän leiriputken tähän alkutalveen hyviin olosuhteisiin harjoitteluun keskittyen, siitä kiitos Urheilukoululle.

Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa ja pyrkiä parantamaan kilpakuntoa kohti katsastuksia ja Libereciä. Toivon että tulisi kerralla mukavan luminen talvi ja hyvältähän tuo on moninpaikoin jo vaikuttanut vaikkakin etelämmässä on vielä ollut aika aikaista...  Harmittavana puheenaiheena mediassa on ollut useaan kertaan urheilijoiden erivapaudet armeijassa. Missä meneekään tämän kateellisen suomenkansan kateellisuuden raja. Urheilijoilta halutaan tuloksia, mutta kaikki pitäisi tulla ilman minkäänlaista tukea.

No ei tarvitse ihmetellä jos menestystä ei ole eikä tule, kun resursseja ja tukia pienennetään ja kaikki halutaan pois. Tavallisen pullapojan on hyvä vähätellä urheilijan elämää kun ei ole itse tarvinnut jalkaansa nostaa tai hikipisaraa vuodattaa. Normaali armeija parantaa huono kuntoista eli hyvin lihavaa yksilöä, "hyvä" kuntoinen pysyy yllä ja vähänkin parempikuntoinen heikkenee fysiikaltaan puhumattakaan miten se vaikuttaa huippu-urheilijaan. Pelkästään kasarmiolot vaikuttavat sairastumisriskiin merkittävästi. Herätkää te kateelliset urheilua vihaavat sohvaperunat ja lähtekää lenkille niin ei ****** koko ajan ja sielukin lepää raikkaassa ilmassa. Mutta eihän kateus maailmasta lopu. Terveisiä vaan niille jotka kyseisen vuodatuksen piston tunsivat sydämessään, mutta tuskin kukaan kyseinen ihminen eksyykään tälläiselle sivulle. :D

terveisin Markus