Kurja kesä ja synkkä syksy

Ei ole ollut helppoa tänä kesänä eikä myöskään syksynä. Eikä ole helppoa kirjoittaa tätäkään tekstiä, sillä ei ole mitään kerrottavaa leireiltä, jonne en ole päässyt, eikä treeneistä, joita en ole voinut tehdä. Huonoja kuulumisia ei ole mukava kertoa, mutta tästä tilanteesta en keksi mitään hyvääkään: Tähän mennessä tähän kauteen ei ole mahtunut mitään muuta kuin terveydellisiä ongelmia ja ylioppilaskirjoituksia. Melkein heti kun harjoittelu keväällä alkoi, alkoivat myös ongelmat toinen toisensa perään. Ensin oli ongelmia uusien astmalääkkeiden kanssa (=rytmihäiriöitä), jonka jälkeen tulehtui ja poistettiin kaksi viisaudenhammasta ja heti perään alkoikin heinäkuussa sitten kurkku- ja muut flunssanoireet, jotka ovat jatkuneet aina näihin päiviin asti.


Koulujen alusta kuukauden eteenpäin jouduin pitämään totaalista lepoa harjoittelusta. Aina kun lähti yrittämään, jopa puolen tunnin kevyt jumppa aiheutti oireiden pahenemisen ja järkyttävän väsymyksen. Oli siis keskityttävä ylioppilaskirjoituksiin, joita minulla onnekseni oli tänä syksynä, että sai edes vähän muuta ajateltavaa. Elo-syyskuun aikana on siis ollut enemmän lääkärireissuja kuin onnistuneita harjoituksia. Harmikseni lääkäritkin joutuivat lopulta sanomaan, että vain aika parantaa viruksen. Aikaa on todella mennyt ja aivan liikaa. Reilun kahden kuukauden päästä olisi jo annettava näyttöjä talven tärkeimpiin kisoihin. Olisi siis päästävä kuntoon ja vielä hyvään sellaiseen parissa kuukaudessa. Juurihan sama aika meni sairastamiseen ja silloin se tuntui erittäin hitaalta, mutta luulen, että seuraavat kuukaudet tulevat omalla kohdallani menemään aivan liian nopeasti.

Nyt kun kurkkukipu vaivaa enää pääasiassa vain öisin, olen pystynyt vihdoin aloittelemaan kuntoilua. Aluksi tämä on ollut kevyttä ulkoilua, jumppaa ja sienien poimintaa. Tällä viikolla osallistuin matikan kirjoituksien lomassa kuitenkin jo leirille ja pääsin tekemään PK- lenkkejä muiden mukana. Teki kyllä mielelle hyvää päästä hiihtämään ja olemaan ryhmässä mukana. Antoi se kuntokin pienen pieniä merkkejä paremmasta. Noin kaksi viikkoa olisi aikaa seuraavaan leiriin ja toivonkin todella, todella paljon, että pääsisin jo sitten noudattamaan suunniteltua leiri ohjelmaa. Kunnon rakennus on siis aloitettava maltillisesti aivan alusta ja tehtävä kova työ sen eteen, että se vielä jostain löytyisi. Onneksi talvi on pitkä ja toivottavasti myös tarpeeksi pitkä minulle!


-Saana

(Kuvassa vappuna serkkujen luona Sveitsissä)

Arkikiireitä ja harjoittelua

Ensimmäinen YO-kirjoitus minunkin osaltani vihdoin hoidettu! Urakka alkoi siis keskiviikkona terveystiedolla, jota tuli vaihtelevissa määrin kertailtua lukuvuoden alusta saakka. Elämäni ehkäpä tähän mennessä nopeimmat kuusi tuntia vierähtivät kehitellen sanottavaa mm. kuoroharrastuksen mahdollisista terveyseduista ja meille nykynuorille tyypillisestä liiallisesta ruutuajasta. Koe tuntui sujuvan ihan hyvin ja nyt vain odotellaan tuloksia.

Abivuosi (joka minun osaltani kyllä jatkuu vielä jonkin aikaa myös ensilukukaudelle) on muiltakin osin tuntunut painavan päälle ihan kiitettävällä innolla. Kouluhommia on riittänyt kutakuinkin joka lähtöön, ja viime viikkoina ne ovat aika pitkälle sanelleet myös sen, kuinka paljon aikaa jää harjoittelulle. Välillä on pitänyt myös soveltaa yhdistellen näitä kahta asiaa: eräskin viisituntinen korpivaellus tuli käytyä kuunnellen lähes koko matkan Seitsemää veljestä äänikirjana tekstitaidonvastausta ja lukupäiväkirjaa varten. Sen lenkin jälkeen saattaa kai sanoa tutustuneensa suomalaisuuten aika kovin ottein.

Arkikiireiden ohella harjoittelut ovat kuitenkin edenneet aika mukavaan malliin, ja mennyttä kesää pidän muutamista sairasteluista huolimatta hienona. Hiihtoharjoittelun ja erilaisten leirien lisäksi oli mukava ehtiä välillä reissuihin myös jalkapalloporukalla. Määrätietoisen harjottelun ja koulunkäynnin ohella mielestäni onkin erityisen tärkeää, että löytyy myös omanlaisia tapoja rentoutua ja unohtaa paineet.

Syysterveisin,
Topias

(Kuvassa Taivalkosken uusi hiihtostadion valmistumassa lumille)

What do I stand for?

Fun. – Some Nights.Tämän hetkisen lempibiisini sanat sopivat kuvaamaan jo pitkään päässä pyörineitä kysymyksiä. Näin aikuisuuden kynnyksellä on pakko miettiä mitä sitä oikein elämältään haluaa ja kuka loppujen lopuksi haluaa olla. Valintojen tekeminen ei ole koskaan ollut lempipuuhaani, ja kun kyseessä ovat suuret kysymykset, se ei ainakaan ole sitä. Tosiaan who am I? Tuskin sitä tarvitsee tänään tai huomenna tietää, mutta joskus se päivä mitä luultavammin kuitenkin koittaa.

Harjoitusrintamalla ongelmia on tuonut kipeytynyt polvi, joka on estänyt juoksemisen muutaman viikon ajalta. Kuitenkin olen jo useana vuonna todistanut, että ilman jalkalenkkejäkin selviää. Polvi kipeytyi jaloille rankan viikon jälkeen, ja syynä siihen oli luultavasti etureiden kireys. Nyt asian kuitenkin pitäisi alkaa olla paremmalla tolalla, joten eiköhän tässä kohta päästä taas juoksemaan. Toivottavasti niin, sillä juoksu alkoi pitkästä aikaa kulkea mukavasti. Aikeinani oli alun perin mennä suunnistuksen SM-kilpailuihin samoilemaan, mutta polven takia ne vaihtuivat Imatralla järjestettävään rullahiihtokilpailuun. Muutenkin taitaa olla järkevintä viettää viikonloppu kotikonnuilla, sillä minulla on parhaillaan käynnissä tähänastisen kouluelämän suurin koitos - ylioppilaskirjoitukset.

Kirjoitusten lomassa stressiltä ei voi välttyä, sillä tavoitteet niissäkin ovat sen verran korkealla. Tekemistä olisi vaikka jokaisella sormelle ja varpaalle, mutta jokaisen nuoren, etenkin urheilevan, aika ja jaksaminen ovat rajallista. En pistäisi pahakseni, jos viisaat Arkadianmäellä laittaisivat vireille ehdotuksen muutamasta ekstratunnista vuorokauteen. Harjoittelunkin on mentävä nämä pari viikkoa koulun ehdoilla. Tällä viikolla minulla olivat englannin ja ruotsin yo-kuuntelut. Vuosien varrella kouliintunut kilpailijankaan pää ei ilmeisesti kestänyt jännitystä maanantaiaamun ensimmäisessä kuuntelussa, sillä bingoksihan se meni. Olen usein luottanut hyvään arpaonneeni, mutta Onnetar taisi kääntää selkänsä tällä kertaa. Ehkä Andrean kanssa leireillä käydyt muutamat minidialogit preppasivat toista kotimaista sen verran, että pääsin siinä hieman parempaan suoritukseen. Ensi viikolla vuorossa ovat englannin, ruotsin ja maantiedon kirjalliset kokeet. Jos en näytä kynsiäni niissä, niin sitten se on tehtävä viimeistään kevään kokeissa – tai talven kilpailuissa!

Letkeää syksyä,
Hanna

Muutosten syksy

Aloitin tämän lukuvuoden Sotkamon urheilulukiossa, jossa treenit ovat maistuneet melko hyvältä näin kovien kesän treenien jälkeen. Vuokatissa teen ohjelmaa pääosin lukion ohjelmalla, koska olemme kokeneet sen hyväksi. Muutos nykyiseen urheilulukion rytmiin normaalilukiosta oli aluksi hieman hankala, mutta pikku hiljaa asiat ovat alkaneet luistaa. Poissaoloista joustetaan ja urheilun sekä koulun yhdistäminen onnistuu paremmin. Vuokatissa treenaaminen on erilaisempaa kuin kotona jossa olen tottunut tekemään harjoitukset yksin ja tasamaastoissa. Hiihtäjät pitävät täällä hyvin yhtä ja pääsin nopeasti porukkaan mukaan. Illan viihteenä täällä Vuokatissa useimmiten on ollut kavereiden kanssa frisbeegolfin peluu, änärin hakkaaminen ja aikaa kuluu myös puhelimeen lörpöttelyyn entistä enemmän. Täällä ovat tulleet tutuiksi käsitteet ruuanlaitto, siivous, sekä muut kotityöt jotka teettävät enemmän lisätöitä. Kotona Oulunsalossa ei näitä pieniä arjen asioita osaa tarpeeksi arvostaa jotka vanhemmat pääosin hoitavat kuntoon. Iso kiitos siitä heille!

            Leirit nuorten ryhmän mukana ovat olleet loistavia pääosin hyvän ryhmähengen vuoksi. Viimeisin leiri oli Rovaniemellä jossa en ollut ennen leireillyt. Maisemanvaihdos ei ollut pahitteeksi kun lähes koko kesän Vuokatissa leireilin. Rovaniemeä edeltävä leiri Ylläksellä sijoittuu silti arvostelussa vielä korkeammalle huippu olosuhteiden vuoksi! Seuraava leiri Vuokatissa on parin viikon kuluttua ja kuin osalla myös YO kirjoitukset, jotka eivät onneksi ole minun rasitteena ainakaan vielä. Kaikki kesän ja kevään leirit sekä treenit ovat menneet mainiosti eikä sairastumisia tai asfaltti ihottumaa pahempia loukkaantumisia ole vielä sattunut.

Hyviä syyskelejä toivottaen Joonas Sarkkinen