perjantai 14. syyskuuta 2012

What do I stand for?


Fun. – Some Nights.Tämän hetkisen lempibiisini sanat sopivat kuvaamaan jo pitkään päässä pyörineitä kysymyksiä. Näin aikuisuuden kynnyksellä on pakko miettiä mitä sitä oikein elämältään haluaa ja kuka loppujen lopuksi haluaa olla. Valintojen tekeminen ei ole koskaan ollut lempipuuhaani, ja kun kyseessä ovat suuret kysymykset, se ei ainakaan ole sitä. Tosiaan who am I? Tuskin sitä tarvitsee tänään tai huomenna tietää, mutta joskus se päivä mitä luultavammin kuitenkin koittaa.

Harjoitusrintamalla ongelmia on tuonut kipeytynyt polvi, joka on estänyt juoksemisen muutaman viikon ajalta. Kuitenkin olen jo useana vuonna todistanut, että ilman jalkalenkkejäkin selviää. Polvi kipeytyi jaloille rankan viikon jälkeen, ja syynä siihen oli luultavasti etureiden kireys. Nyt asian kuitenkin pitäisi alkaa olla paremmalla tolalla, joten eiköhän tässä kohta päästä taas juoksemaan. Toivottavasti niin, sillä juoksu alkoi pitkästä aikaa kulkea mukavasti. Aikeinani oli alun perin mennä suunnistuksen SM-kilpailuihin samoilemaan, mutta polven takia ne vaihtuivat Imatralla järjestettävään rullahiihtokilpailuun. Muutenkin taitaa olla järkevintä viettää viikonloppu kotikonnuilla, sillä minulla on parhaillaan käynnissä tähänastisen kouluelämän suurin koitos - ylioppilaskirjoitukset.

Kirjoitusten lomassa stressiltä ei voi välttyä, sillä tavoitteet niissäkin ovat sen verran korkealla. Tekemistä olisi vaikka jokaisella sormelle ja varpaalle, mutta jokaisen nuoren, etenkin urheilevan, aika ja jaksaminen ovat rajallista. En pistäisi pahakseni, jos viisaat Arkadianmäellä laittaisivat vireille ehdotuksen muutamasta ekstratunnista vuorokauteen. Harjoittelunkin on mentävä nämä pari viikkoa koulun ehdoilla. Tällä viikolla minulla olivat englannin ja ruotsin yo-kuuntelut. Vuosien varrella kouliintunut kilpailijankaan pää ei ilmeisesti kestänyt jännitystä maanantaiaamun ensimmäisessä kuuntelussa, sillä bingoksihan se meni. Olen usein luottanut hyvään arpaonneeni, mutta Onnetar taisi kääntää selkänsä tällä kertaa. Ehkä Andrean kanssa leireillä käydyt muutamat minidialogit preppasivat toista kotimaista sen verran, että pääsin siinä hieman parempaan suoritukseen. Ensi viikolla vuorossa ovat englannin, ruotsin ja maantiedon kirjalliset kokeet. Jos en näytä kynsiäni niissä, niin sitten se on tehtävä viimeistään kevään kokeissa – tai talven kilpailuissa!

Letkeää syksyä,
Hanna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti