Kurja kesä ja synkkä syksy

Ei ole ollut helppoa tänä kesänä eikä myöskään syksynä. Eikä ole helppoa kirjoittaa tätäkään tekstiä, sillä ei ole mitään kerrottavaa leireiltä, jonne en ole päässyt, eikä treeneistä, joita en ole voinut tehdä. Huonoja kuulumisia ei ole mukava kertoa, mutta tästä tilanteesta en keksi mitään hyvääkään: Tähän mennessä tähän kauteen ei ole mahtunut mitään muuta kuin terveydellisiä ongelmia ja ylioppilaskirjoituksia. Melkein heti kun harjoittelu keväällä alkoi, alkoivat myös ongelmat toinen toisensa perään. Ensin oli ongelmia uusien astmalääkkeiden kanssa (=rytmihäiriöitä), jonka jälkeen tulehtui ja poistettiin kaksi viisaudenhammasta ja heti perään alkoikin heinäkuussa sitten kurkku- ja muut flunssanoireet, jotka ovat jatkuneet aina näihin päiviin asti.


Koulujen alusta kuukauden eteenpäin jouduin pitämään totaalista lepoa harjoittelusta. Aina kun lähti yrittämään, jopa puolen tunnin kevyt jumppa aiheutti oireiden pahenemisen ja järkyttävän väsymyksen. Oli siis keskityttävä ylioppilaskirjoituksiin, joita minulla onnekseni oli tänä syksynä, että sai edes vähän muuta ajateltavaa. Elo-syyskuun aikana on siis ollut enemmän lääkärireissuja kuin onnistuneita harjoituksia. Harmikseni lääkäritkin joutuivat lopulta sanomaan, että vain aika parantaa viruksen. Aikaa on todella mennyt ja aivan liikaa. Reilun kahden kuukauden päästä olisi jo annettava näyttöjä talven tärkeimpiin kisoihin. Olisi siis päästävä kuntoon ja vielä hyvään sellaiseen parissa kuukaudessa. Juurihan sama aika meni sairastamiseen ja silloin se tuntui erittäin hitaalta, mutta luulen, että seuraavat kuukaudet tulevat omalla kohdallani menemään aivan liian nopeasti.

Nyt kun kurkkukipu vaivaa enää pääasiassa vain öisin, olen pystynyt vihdoin aloittelemaan kuntoilua. Aluksi tämä on ollut kevyttä ulkoilua, jumppaa ja sienien poimintaa. Tällä viikolla osallistuin matikan kirjoituksien lomassa kuitenkin jo leirille ja pääsin tekemään PK- lenkkejä muiden mukana. Teki kyllä mielelle hyvää päästä hiihtämään ja olemaan ryhmässä mukana. Antoi se kuntokin pienen pieniä merkkejä paremmasta. Noin kaksi viikkoa olisi aikaa seuraavaan leiriin ja toivonkin todella, todella paljon, että pääsisin jo sitten noudattamaan suunniteltua leiri ohjelmaa. Kunnon rakennus on siis aloitettava maltillisesti aivan alusta ja tehtävä kova työ sen eteen, että se vielä jostain löytyisi. Onneksi talvi on pitkä ja toivottavasti myös tarpeeksi pitkä minulle!


-Saana

(Kuvassa vappuna serkkujen luona Sveitsissä)