Kadonnutta kuntoa etsimässä

Terve!

Täällä sitä maataan Babylonin hotellihuoneessa Liberecissä ja kirjoitetaan Blogia. Hyvä näin sillä katsastuskisat menivät pahasti penkin alle kuten oikeastaan koko alkukausikin on ollut vaikea. Syitä on tullut pohdittua useaan otteeseen, mutta mennyttä on turha märehtiä. Toki harjoitusmäärät ja laatu ovat inttivuonna yläasteen tasoa, ja aina tulee muitakin yllättäviä asioita. On se vaan kumma että aina kun hiihtäjä on intissä niin vaikeuksia on enemmän tai vähemmän. Eteenpäin on mentävä kuten sanoi muuan Timo Jutila Suomen voitettua jääkiekon MM-kultaa ja se pitää paikkansa omallakin kohdallani.
                  Kunto on osoittanut paranemisen merkkejä ja MM-debyytti vapaan kympillä meni oikein mallikkaastikin. Rata oli raastavan raaka ja lumi paikoin hyvin nahkeaa. Vauhdinjako onnistui nappiin ja nostin sijoituksia toiselle kierokselle, kun taas viimeinen oli vauhdin ylläpitämisen taistelua. Maalissa oli väsynyt mutta suoritukseensa tyytyväinen urheilija. Sain sen irti mitä tässä kunnossa voi saada. Huomenna on edessä MM-viesti ja kolmas osuus vapaalla.
                 Reissu on osoittautunut hyväksi kokemukseksi. Kisat ovat kovatasoiset ja suomalaisten pitäisi ymmärtää ero vuosia ammatikseen harjoitelleiden venäläisten yms. maiden versus suomalaisiin lukiolaisiin/opiskelijoihin/varusmiehiin. Lähtökohdat ovat ihan toisesta maailmasta, joten turha odottaa liikoja. Maana tämä on kaukana Suomesta kulttuurin ja arkkitehtuurin puolesta. Näkee heti että ollaan Itä-blokissa, mutta luonto on kaunista varsinkin Jizerskan vuoriston laduilla jossa kävin toissa päivänä hiihtämässä. Ensimmäiset 8,5km oli nousua ja sitten oltiinkin hieman yli 1000m korkeudessa. Latuprofiili hyvin hiihdettävää ja erittäin kauniit maisemat. No tsekkiläisiä tuleekin kolmebussilastillista aamulla Liberecin keskustusta hiihtämään kyseiseen paikkaan, enkä ihmettele miksi.

terveisin Markus

Tervehdys !

Kauan onkin vierähtänyt viime postauksestani, peräti kokonaiset 11 viikkoa! Paljon on ehtinyt tapahtua siinä ajassa: nyt elelläänkin jo vuotta 2013 ja kisakausi on menossa kolmatta kuukautta !


Oma päätavoitteeni, Liberecin MM-kisat, on nyt askelta lähempänä, kun tulin valituksi Suomen joukkueeseen. Helpolla paikka ei kuitenkaan tullut, ja alkukauden aikana tulikin huomattua, ettei hiihto ole aina yhtä ylämäkeä. Väliin on mahtunut myös muutama varsinainen mahalasku vian löytyessä joko suksen päältä tai sen pohjasta. Muuten kausi on sujunut lähes suunnittellusti, eikä menneitä kannata enää murehtia.


Odotan innolla MM- kisoja ja uusia kokemuksia. Olen saanut olla edustamassa Suomea PM-kisoissa, EYOWF:ssä sekä YOG:ssä, ja nyt listaan tulee vielä täydennykseksi NMM. Kisoihin ei kuitenkaan mennä ainoastaan edustamaan, vaan ennenkaikkea hiihtämään!  Olen edelliskausina saanut todeta kuinka kivenkova taso maailmalla on, eikä yhtään sijoitusta saa ilmaiseksi. Täytyykin yltää parhaimpaansa ja venyä vielä vähän sen yli, jotta halutunlaista tulosta syntyisi.

Valitettavasti lumitilanne Tsekinmaalla ei ole tällä hetkellä kovinkaan kummoinen. Paikallisilta "kollegoiltani" asiaa tiedustellessani sain mietiskeleviä ja toivossa eläviä vastauksia. Liberec on minulle kahden talven takaa tuttu paikka, eikä lunta silloinkaan ladun ulkopuolelta löytynyt sentin senttiä (kuten kuvasta näkyy). Toivotaan, että tilanne on paranemaan päin ja kisat saataisiin pidettyä suunnitellusti. Ainakin maailmancuppia siellä kisaillaan nyt tulevana viikonloppuna!

Hiihdon lisäksi haastetta talveeni tuovat ylioppilaskirjoitukset. Käydessäni lukion kolmeen vuoteen kirjoitettavia aineita on kasaantunut kevääksi kokonaiset viisi kappaletta. Osa kirjoituksista osuu SM-kisojen kanssa pahastikkin päällekkäin, enkä vielä tiedä, aionko hiihtää aivan jokaista SM-kisaa. Täytyy pitää järki päässä, ettei yritä olla liian monta rautaa tulessa samaan aikaan, jolloin tuloksenteko kärsii niin urheilussa kuin koulunpenkilläkin.


Toivotan blogin lukijoille mukavaa ja liikunnallista talven jatkoa !


-Lennart :)

Uusi vuosi ja uudet kujeet

Vuosi 2012 on jäänyt taakse ja jälleen uusi vuosi pääsee pyörähtämään käyntiin, kun mayjojen ennustamaa maailmanloppuakaan ei tullut. Taakse jäänyt vuosi jää omalta kohdaltani mieleen enimmäkseen hyvänä.

Hiihdon osalta kehityin, saavutin tavoitteeni ja nyt odotan vuodelta 2013 vieläkin enemmän.  Vuoden vaihteen karsintakisat menivät omalta osaltani mallikkaasti ja mielestäni myös koko MM-ryhmä osoitti, ettemme ole mitään turhia jehuja. ;)

Olemme tehneet ryhmänä erittäin hyvää työtä ja nyt toivottavasti me kaikki pääsemme talven aikana korjaamaan tehdyn työn satoa. Ilokseni vuoden vaihteen karsinnoissa huomasin, että ryhmämme ei ole kadonnut mihinkään vaikka leirit loppuivatkin. Jotenkin se sama, kesän ja syksyn aikana 55 päivää yhdessä harjoitellut porukka kuin magneetin vetämänä kerääntyi yhteen jakamaan kisafiilikset. Tämän kaltaisesta ”perheestä” voi olla erittäin ylpeä ja toivon, että ryhmähenkemme säilyy MM-kisoissa ja koko kisakauden ajan.

Joulunaika ja vuodenvaihde tarkoittavat minulle myös ikäkriisiä. Nimittäin vuosia ikämittariini lisätään joka vuosi 3.1 ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän vaadin itseltäni. Pitäisi olla aikuinen, ottaa vastuu elämästään ja etenkin toimeentulostaan ja lisäksi menestyä hiihdossa. Tarkkailen yhä enemmän aikaeroa Suomen huipulle ja kansainväliseen kärkeen. Tour de skitä katsoessani voin vain itse motivoitua muiden hiihtämisestä ja ajatella, että joku päivä minäkin hiihdän tuolla. Sitä ennen voin vain kannustaa kotisohvalla hiihtokollegoita ja toivoa, että he pitävät Suomen lipun korkealla.

Menestyksekästä Uutta Vuotta koko maastohiihdolle ja blogimme lukijoille!
Katri