Kadonnutta kuntoa etsimässä

Terve!

Täällä sitä maataan Babylonin hotellihuoneessa Liberecissä ja kirjoitetaan Blogia. Hyvä näin sillä katsastuskisat menivät pahasti penkin alle kuten oikeastaan koko alkukausikin on ollut vaikea. Syitä on tullut pohdittua useaan otteeseen, mutta mennyttä on turha märehtiä. Toki harjoitusmäärät ja laatu ovat inttivuonna yläasteen tasoa, ja aina tulee muitakin yllättäviä asioita. On se vaan kumma että aina kun hiihtäjä on intissä niin vaikeuksia on enemmän tai vähemmän. Eteenpäin on mentävä kuten sanoi muuan Timo Jutila Suomen voitettua jääkiekon MM-kultaa ja se pitää paikkansa omallakin kohdallani.
                  Kunto on osoittanut paranemisen merkkejä ja MM-debyytti vapaan kympillä meni oikein mallikkaastikin. Rata oli raastavan raaka ja lumi paikoin hyvin nahkeaa. Vauhdinjako onnistui nappiin ja nostin sijoituksia toiselle kierokselle, kun taas viimeinen oli vauhdin ylläpitämisen taistelua. Maalissa oli väsynyt mutta suoritukseensa tyytyväinen urheilija. Sain sen irti mitä tässä kunnossa voi saada. Huomenna on edessä MM-viesti ja kolmas osuus vapaalla.
                 Reissu on osoittautunut hyväksi kokemukseksi. Kisat ovat kovatasoiset ja suomalaisten pitäisi ymmärtää ero vuosia ammatikseen harjoitelleiden venäläisten yms. maiden versus suomalaisiin lukiolaisiin/opiskelijoihin/varusmiehiin. Lähtökohdat ovat ihan toisesta maailmasta, joten turha odottaa liikoja. Maana tämä on kaukana Suomesta kulttuurin ja arkkitehtuurin puolesta. Näkee heti että ollaan Itä-blokissa, mutta luonto on kaunista varsinkin Jizerskan vuoriston laduilla jossa kävin toissa päivänä hiihtämässä. Ensimmäiset 8,5km oli nousua ja sitten oltiinkin hieman yli 1000m korkeudessa. Latuprofiili hyvin hiihdettävää ja erittäin kauniit maisemat. No tsekkiläisiä tuleekin kolmebussilastillista aamulla Liberecin keskustusta hiihtämään kyseiseen paikkaan, enkä ihmettele miksi.

terveisin Markus