Hiihdin viikonloppuna Suomen cupissa pelkän viestin koska pohje on oireillut juoksuharjoituksista ja kasarmivisiitti toi sisäilmaoireilunsa mukanaan. Viestihiihto oli lyhyt 6 km rykäisy. Meno oli odotettua heikompaa varsinkin teknisesti, mutta niinhän ekat kisat ovat vaikeita joka vuosi. Kuitenkin ajallisesti samoilla kärkiajoillla ja jopa samalla suksella kuin viime vuonna hiihdin puoliminuuttia kovempaa, joten kyllä sitä kehitystäkin on tullut. Tästä eteenpäin on kuitenkin hyvää aikaa valmistautua sillä olen saanut hyvän leiriputken tähän alkutalveen hyviin olosuhteisiin harjoitteluun keskittyen, siitä kiitos Urheilukoululle.
Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa ja pyrkiä parantamaan kilpakuntoa kohti katsastuksia ja Libereciä. Toivon että tulisi kerralla mukavan luminen talvi ja hyvältähän tuo on moninpaikoin jo vaikuttanut vaikkakin etelämmässä on vielä ollut aika aikaista... Harmittavana puheenaiheena mediassa on ollut useaan kertaan urheilijoiden erivapaudet armeijassa. Missä meneekään tämän kateellisen suomenkansan kateellisuuden raja. Urheilijoilta halutaan tuloksia, mutta kaikki pitäisi tulla ilman minkäänlaista tukea.
No ei tarvitse ihmetellä jos menestystä ei ole eikä tule, kun resursseja ja tukia pienennetään ja kaikki halutaan pois. Tavallisen pullapojan on hyvä vähätellä urheilijan elämää kun ei ole itse tarvinnut jalkaansa nostaa tai hikipisaraa vuodattaa. Normaali armeija parantaa huono kuntoista eli hyvin lihavaa yksilöä, "hyvä" kuntoinen pysyy yllä ja vähänkin parempikuntoinen heikkenee fysiikaltaan puhumattakaan miten se vaikuttaa huippu-urheilijaan. Pelkästään kasarmiolot vaikuttavat sairastumisriskiin merkittävästi. Herätkää te kateelliset urheilua vihaavat sohvaperunat ja lähtekää lenkille niin ei ****** koko ajan ja sielukin lepää raikkaassa ilmassa. Mutta eihän kateus maailmasta lopu. Terveisiä vaan niille jotka kyseisen vuodatuksen piston tunsivat sydämessään, mutta tuskin kukaan kyseinen ihminen eksyykään tälläiselle sivulle. :D
terveisin Markus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti