perjantai 7. joulukuuta 2012

Karjalasta kajahtaa


Suloisessa Suomessammeoisko maata armaampaa,
kuin on kaunis Karjalamme,laulun laaja kotimaa!:,: Lauluna sen kosket kuohuu,järven aallot loiskuaa,säveleitä salot huokuu,ikihongat humajaa. :,:

Karjalaisten laulua laulamalla koulun itsenäisyyspäivän juhlissa keskiviikkona pääsin virittelemään aistit sopivasti isänmaalliselle taajuudelle itsenäisyyspäivää varten.  Itsenäisyyspäivä menikin tiiviisti sohvan pohjalla televisiota tiiraillen. Tuntematonta sotilasta katsoin jopa kahdessa eri versiossa, ja Niinistön ensimmäiset Linnan juhlat täytyi tietysti katsoa hienot puvut ja kampaukset huomioiden. Tämänkaltaiset löhöpäivät ovat harvassa, koska olen vähän sellainen ainamenossa -ihminen, joten nautin tästä hölläilystä täysin siemauksin.
Koulun itsenäisyyspäivän juhlassa lakitettiin syksyn ylioppilaat. En malta odottaa, että saan itsekin keväällä viimein painaa valkolakin päähäni ja katsoa vapaasti tulevaisuuteen.  Sitä ennen kuitenkin edessä uhkaavana häämöttävät jo kevään kirjoitukset, vaikka vasta saimme tietää syksyn kirjoitusten tulokset. On siis pian taas avattava kirjat ja muun muassa perehdyttävä historian saloihin sekä selvitettävä yhden jos toisenkin x:n arvo pitkää matematiikkaa varten. Joululomalla on kuitenkin sen verran paljon tärkeitä kisoja, ettei vaarana ole sen kuluminen pelkästään päntäten. (tuskin se olisi vaarana, vaikka kisoja ei olisikaan)
Viimeinen maajoukkueleiri häämöttää, mikä on sääli. Viime leiri Rovaniemellä oli mielestäni joukkuehengen puolesta parhaimpia leirejämme ja treenitkin onnistuivat hyvin. Itse siirryin Rovaniemeltä Leville, josta käsin kävin rykäisemässä Oloksella muutaman kisan. Kilvanhiihto alkoi tuntua siltä, miltä sen pitääkin tuntua, ja kun vietin vielä alkuperäisistä suunnitelmista poiketen yhden ylimääräisen viikon Levillä huippuseurassa treenaten, voisin kuvailla päässeeni eräänlaiseen hiihtonirvanaan. Karu arki oli kuitenkin joskus kohdattava ja palattava harmaaseen kotikaupunkiin koulun penkille. Onneksi meillä oli täällä kuitenkin palatessani ensilumenlatu, ja nyt kun maa on valkoisena, olen päässyt kulkemaan kultaista keskitietä normaalisti harjoitellen.

Näissä isänmaallisissa tunnelmissa en voi olla muistelematta tunnetta, jonka saa kun pääsee edustamaan Suomea maailmalle. Jo se, että kulkee sinivalkoisissa kuteissa, joiden selässä lukee FINLAND, saa aikaan ylpeyden tunteen. Olisihan se upeaa päästä joskus kuulemaan Maamme-laulu juuri minun suoritukseni kunniaksi soitettuna. Itsenäisyyspäivän aamuna Finlandia hymniä pianolla soittaessani nousi sanoista mieleeni kuuluisa suomalainen sisu. Toivon kyseisen mystisen voiman siivittävän minut Liberecin joukkueeseen jälleen edustamaan rakasta isänmaatani!

-Hanna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti