kuin on kaunis Karjalamme,laulun laaja kotimaa!:,: Lauluna sen kosket kuohuu,järven aallot loiskuaa,säveleitä salot huokuu,ikihongat humajaa. :,:
Karjalaisten laulua laulamalla koulun itsenäisyyspäivän juhlissa keskiviikkona pääsin virittelemään aistit sopivasti isänmaalliselle taajuudelle itsenäisyyspäivää varten. Itsenäisyyspäivä menikin tiiviisti sohvan pohjalla televisiota tiiraillen. Tuntematonta sotilasta katsoin jopa kahdessa eri versiossa, ja Niinistön ensimmäiset Linnan juhlat täytyi tietysti katsoa hienot puvut ja kampaukset huomioiden. Tämänkaltaiset löhöpäivät ovat harvassa, koska olen vähän sellainen ainamenossa -ihminen, joten nautin tästä hölläilystä täysin siemauksin.
Koulun itsenäisyyspäivän juhlassa lakitettiin syksyn
ylioppilaat. En malta odottaa, että saan itsekin keväällä viimein painaa
valkolakin päähäni ja katsoa vapaasti tulevaisuuteen. Sitä ennen kuitenkin edessä uhkaavana
häämöttävät jo kevään kirjoitukset, vaikka vasta saimme tietää syksyn
kirjoitusten tulokset. On siis pian taas avattava kirjat ja muun muassa perehdyttävä
historian saloihin sekä selvitettävä yhden jos toisenkin x:n arvo pitkää
matematiikkaa varten. Joululomalla on kuitenkin sen verran paljon tärkeitä
kisoja, ettei vaarana ole sen kuluminen pelkästään päntäten. (tuskin se olisi
vaarana, vaikka kisoja ei olisikaan)
Viimeinen maajoukkueleiri häämöttää, mikä on sääli. Viime
leiri Rovaniemellä oli mielestäni joukkuehengen puolesta parhaimpia leirejämme
ja treenitkin onnistuivat hyvin. Itse siirryin Rovaniemeltä Leville, josta
käsin kävin rykäisemässä Oloksella muutaman kisan. Kilvanhiihto alkoi tuntua
siltä, miltä sen pitääkin tuntua, ja kun vietin vielä alkuperäisistä
suunnitelmista poiketen yhden ylimääräisen viikon Levillä huippuseurassa
treenaten, voisin kuvailla päässeeni eräänlaiseen hiihtonirvanaan. Karu arki
oli kuitenkin joskus kohdattava ja palattava harmaaseen kotikaupunkiin koulun
penkille. Onneksi meillä oli täällä kuitenkin palatessani ensilumenlatu, ja nyt
kun maa on valkoisena, olen päässyt kulkemaan kultaista keskitietä normaalisti
harjoitellen.
Näissä isänmaallisissa tunnelmissa en voi olla muistelematta tunnetta, jonka saa kun pääsee edustamaan Suomea maailmalle. Jo se, että kulkee sinivalkoisissa kuteissa, joiden selässä lukee FINLAND, saa aikaan ylpeyden tunteen. Olisihan se upeaa päästä joskus kuulemaan Maamme-laulu juuri minun suoritukseni kunniaksi soitettuna. Itsenäisyyspäivän aamuna Finlandia hymniä pianolla soittaessani nousi sanoista mieleeni kuuluisa suomalainen sisu. Toivon kyseisen mystisen voiman siivittävän minut Liberecin joukkueeseen jälleen edustamaan rakasta isänmaatani!
-Hanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti