Possible ice on the road

Ensimmäistä kertaa keltainen merkkivalo syttyi autoni mittaristoon, kun palasin kämpille Vuokatinhovilta. Nyt elättelen jopa hentoja toiveita yöpakkasesta Vuokatissa. Pakkanen ja etenkin lumi olisivatkin erittäin toivottuja tänä vuonna, viime vuonna niistä ei Vuokatti-jaksoni aikana ollut tietoakaan.

                             

Kolmas viikko Vuokatissa on aluillaan. Ensimmäinen viikko kului leireillessä ja toisella viikolla täytyi minun jälleen totutella siihen, että asun yksin pari kuukautta. Ei ole äitiä pesemässä pyykkiä, siivoamassa ja tekemässä ruokaa. Lisäksi olen nyt huolehtinut perheemme Jesse-koirasta, joka pitää minulle seuraa parin viikon ajan. Voisi kuvitella, että aikani kävisi pitkäksi kun opiskelen itsenäisesti. Ainakaan toistaiseksi tätä ongelmaa ei ole ollut, sillä olen käynyt useana päivänä Kajaanissa autokoulussa suorittamassa C1-ajokorttia.

                             

Vuokatista haen ensisijaisesti laadukkaita olosuhteita harjoitteluun. Olemme valmentajani kanssa aina suosineet syksyn harjoittelussa sauvarinteitä, ja kotona rinteet ovat jo jääneet muutaman koon liian pieneksi. Vuokatinvaara tarjoaa uusia haasteita. Lisäksi hiihtoputki ja ensilumenlatu antavat tärkeän mahdollisuuden lumille siirtymiseen ajoissa. Toki kotopuolessa hiihtäminen onnistuisi Jämin putkessa, mutta sinne matkaa kertyisi yhteen suuntaan noin 80 km. Toisin sanoen säästän myös runsaasti matkustuskilometrejä asumalla Vuokatissa. Jakso on tänä vuonna olennainen osa harjoitteluani, ja tästä mahdollisuudesta saan kiittää vanhempiani, sponsoreitani ja seuraani.

                             

Kisakausikin pukkaa päälle ja ensimmäinen startti olisi jo parin viikon päästä Suomen Cupissa. Tuleva kausi jänskättää jo sopivasti, mikä antaa vielä lisää motivaatiota syystreeneihin. Nyt pitäisi vain malttaa pitää jalat maassa, jotta saadaan kunto kohdilleen ja ollaan iskussa MM-karsinnoissa!

-Katri