Kilpailukauden kynnyksellä

Vappu. Kesällä määrää, elokuussa kevennys. Syksyllä määrää tehoja nostaen. Talven tullessa ensin määrää ja sitten kevennys. Herkistelyä, arvokisat. Pääsiäinen.

Hiihtäjän vuotta voidaan verrata arkeologin työhön. Huippukunto piilee syvällä maaperässä. Ensin löydöstä on lapioitava kesällä kolme kuukautta pitkillä lenkeillä ja puntilla isoilla painoilla. Elokuussa pidetyn viikon mittaisen kahvitauon jälkeen jatketaan lapiointia hieman nopeammin, mutta välttäen montun reunojen sortumista. Kolme kuukautta kuluu ja kaikuluotaimessa pystytään havaitsemaan jo roudassa rimpuileva Huippukunto. Työvälineet vaihdetaan hellävaraisempiin, koska alkutalven lumet ovat pehmeää maaperää. Ethän halua, että puolen vuoden työ menee hukkaan, koska halusit ahnehtia vielä muutaman viikon? Kun kaivettava alue jo tärisee Huippukunnon voimasta, voi hammasharjankin rapsutus pilata kiiltävän maalipinnan. Kun Huippukunto saadaan kaivetuksi maasta, ei sitä suinkaan viedä museoon, vaan päästetään irti sinne, minne se kuuluu: valkoisille valtateille.

Harjoituskauden lapiointi meni hienosti ja tavoitteet ylittäen. Varusmiespalvelus Niinisalon Tykistöprikaatissa on jo toisella puolikkaalla. Terveenä on pysytty, leireillä on käyty suunnitelman mukaan ja kotonakin on levätty. Lähtökohdat alkavaan kilpailukauteen ovat paremmat kuin osasin edes odottaa armeijavuotena.

Alkutahdit kilpailukauteen lyödään nyt 6. marraskuuta alkaneella kuuden viikon leirireissulla, jonka ensimmäinen etappi Rovaniemellä maajoukkueleirillä päättyi tänään. Ensimmäiset kilpailutkin ehdittiin jo käydä. Suomen cupin kilpailut loivat komeat puitteet kauden avaukseen. Menestys oli vaatimatonta, mutta aivan linjassa siihen, mitä ensimmäiset kilpailut ovat aikaisempina vuosina olleet. Vähän niin kuin Tapparan dieselillä käyvä liigajoukkue, tällä koneella vain kestää muutama viikonloppu, että se pääsee vauhtiin.

Tämän viikonlopun Oloksen tykkikisoista odotan parempaa kyytiä ja ennen kaikkea kovaa taistelua sijoituksista. Lähtöviivalle asettuu meidän nuorten ryhmämme ohella parhaita hiihtäjiä idästä sekä muista Pohjoismaista. Oloksen jälkeen jatketaan harjoittelua Levillä kolme viikkoa. Lapin reissun jälkeen jatkan samasta vauhdista Vuokattiin viimeiselle vuoden viimeiselle maajoukkueleirille. 15.-16. joulukuuta Ristijärvellä testataan ensimmäistä kertaa potentiaaliset kandidaatit Libereciin suomalaisille suotuisiin maastoihin.

Levon ja rasituksen suhteen muistaen

Rikhard

Talvi saa tulla!

Olemme tällä hetkellä Rovaniemellä harjoitusleirillä. Nyt on ensimmäinen kerta, kun kaikilla on mahdollisuus osallistua leirille eli olemme kaikki paikalla. Meidän leirimme alkoi viime tiistaina ja se loppuu ensi torstaina. Näin meillä on vähän pidempi leiri, kokonaiset kymmenen päivää. Useimmat meistä jatkavat torstaina Olokselle ja kilpailevat fis-kilpailuissa viikonloppuna. Itse menen jo keskiviikkoiltana Olokselle niin, että ehdin perehtyä latuun ennen perjantain sprinttiä.

Leiriohjelman mukaan meillä oli myös Suomen cupin kilpailut Rovaniemellä tänä viikonloppuna. Lauantaina oli vapaan sprintti ja sunnuntaina 5/10km perinteisellä. Olin jo ennen kilpailuja päättänyt, että kilpailen vain lauantaina, koska olen vielä FSS:n kanssa Oloksen jälkeen viikon Levillä. Lauantain kilpailu meni hyvin ja lopputulos oli 9. Mukana olivat myös A-maajoukkueen hiihtäjät, niin erissä sain tuntea heidän vauhtinsa. Lauantain kilpailu oli hyvä opetus ja odotan talven loppuja kilpailuja.

Viime viikolla meillä oli koeviikko koulussa mutta ratkaisimme ongelman lähettämällä kokeet Jannelle, joka valvoi ne ja lähetti sitten takaisin kouluun. Keskiviikkona tein fysiikan kokeen ja perjantaina tein matematiikan kokeen. Se ei ehkä ole helppoa keskittyä kokeisiin leirillä, kun meillä on paljon treeniä mutta näin sain myös kouluhommat tehtyä. Onneksi FSS:n leirille, Leville, tulee yksi opettaja mukaan koulusta, niin on helpompi minulle ottaa kiinni koulutöitä.

Syksy on mennyt nopeasti ja talvi on kohta täällä. Syksy on sujunut minulla hyvin, enkä ole ollut montaa päivää kipeänä. Koska olen urheilulukiossa, minä saan olla poissa koulusta niin paljon kuin haluan. Siksi minulla on ollut mahdollisuus olla paljon leireillä. Viihdyn leireillä, ja koska meillä ei ole paljon mäkiä Pohjanmaalla, saan leireillä harjoitella hyvissä maastoissa. Se tuntuu kyllä siltä, että olen kokoajan menossa mutta leirit tuntuvat enemmän ja enemmän arjelta.
Kotona meillä ei ole lunta vielä, mutta toivottavasti meillä on sitten kun tulen kotiin kahden viikon päästä. Nyt syksyn harjoittelut ovat ohi ja talvi saa tulla.

Andrea

Terveisiä Vuokatista!

Tällä hetkellä minua ei bongaa Lahden ympäristöstä ja kasarmilta vaan olen leireilemässä vuokatissa viime viikon keskiviikosta aina 6. päivä tiistaina alkavaan ryhmämme Rovaniemen leiriin asti. Täällä on hyvä reenata lumilla kun syyslomalaiset lähtivät ja kisat loppuivat. Tosin nyt on huomattavissa tyypillistä alkutalven koko kropan harrastus jumia mikä pitäisi alkaa heivata pois jotta kisoissa alkaisi kulkea toivotunlaisesti.

Hiihdin viikonloppuna Suomen cupissa pelkän viestin koska pohje on oireillut juoksuharjoituksista ja kasarmivisiitti toi sisäilmaoireilunsa mukanaan. Viestihiihto oli lyhyt 6 km rykäisy. Meno oli odotettua heikompaa varsinkin teknisesti, mutta niinhän ekat kisat ovat vaikeita joka vuosi. Kuitenkin ajallisesti samoilla kärkiajoillla ja jopa samalla suksella kuin viime vuonna hiihdin puoliminuuttia kovempaa, joten kyllä sitä kehitystäkin on tullut. Tästä eteenpäin on kuitenkin hyvää aikaa valmistautua sillä olen saanut hyvän leiriputken tähän alkutalveen hyviin olosuhteisiin harjoitteluun keskittyen, siitä kiitos Urheilukoululle.

Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa ja pyrkiä parantamaan kilpakuntoa kohti katsastuksia ja Libereciä. Toivon että tulisi kerralla mukavan luminen talvi ja hyvältähän tuo on moninpaikoin jo vaikuttanut vaikkakin etelämmässä on vielä ollut aika aikaista...  Harmittavana puheenaiheena mediassa on ollut useaan kertaan urheilijoiden erivapaudet armeijassa. Missä meneekään tämän kateellisen suomenkansan kateellisuuden raja. Urheilijoilta halutaan tuloksia, mutta kaikki pitäisi tulla ilman minkäänlaista tukea.

No ei tarvitse ihmetellä jos menestystä ei ole eikä tule, kun resursseja ja tukia pienennetään ja kaikki halutaan pois. Tavallisen pullapojan on hyvä vähätellä urheilijan elämää kun ei ole itse tarvinnut jalkaansa nostaa tai hikipisaraa vuodattaa. Normaali armeija parantaa huono kuntoista eli hyvin lihavaa yksilöä, "hyvä" kuntoinen pysyy yllä ja vähänkin parempikuntoinen heikkenee fysiikaltaan puhumattakaan miten se vaikuttaa huippu-urheilijaan. Pelkästään kasarmiolot vaikuttavat sairastumisriskiin merkittävästi. Herätkää te kateelliset urheilua vihaavat sohvaperunat ja lähtekää lenkille niin ei ****** koko ajan ja sielukin lepää raikkaassa ilmassa. Mutta eihän kateus maailmasta lopu. Terveisiä vaan niille jotka kyseisen vuodatuksen piston tunsivat sydämessään, mutta tuskin kukaan kyseinen ihminen eksyykään tälläiselle sivulle. :D

terveisin Markus

Kisakauden kynnyksellä

Jaahas, tässä sitä taas ollaan, lunta löytyy jo monilta latupohjilta ja ensimmäiset kilpailut ovat edessä. Vielä parikuukautta sitten tuntui, että kisakauteen on vielä paljon aikaa ja vielä ehtii tekemään vaikka mitä. Mutta niin se aika taas vierähti nopeasti ja nyt sitä pitäs olla henkisesti valmiina lähtemään urheilijoiden kanssa hyvällä itseluottamuksella kohti kisoja, luottaen siihen kaikkeen mitä on tehty.

Nuorten maajoukkueena meillä on nyt takana 39 leiripäivää ja vielä olisi 17 jäljellä. Kauden päätavoitteeseen Nuorten MM-kilpailuihin Libereciin on aikaa 85 päivää. Tässä vaiheessa valmentajana ja varmaan myös urheilijoilla herää paljon ajatuksia siitä että onko nyt tehty kaikki voitava ja mitä vielä pitäisi tehdä.  Tämän leirityskauden aikana leireillä on mielestäni harjoituksissa ja muussakin ryhmän olemuksessa ollut hyvä tekemisen meininki. Ryhmästä yli 90 % on uusia tälle kaudelle, mutta yhteinen toimintatapa ja sitoutuminen tekemiseen  on löytynyt melko helposti.

Uutta tämän kauden toiminnassa on ollut aiempaa isompi panostus ravitsemukseen.  Ravitsemuspuolesta on ottanut vastuun Kati Venäläinen, ja tämä on ollut mielestäni iso apu meille kaikille. Jokainen urheilija on voinut olla aina tarvittaessa yhteydessä Katiin, ja heti alku kaudesta on käyty läpi henkilökohtaisesti jokaisen ravitsemusta. Tässä on hyvin huomannut kuinka tärkeää on kaikille, että ryhmällä on mahdollisimman monta eri tukihenkilöä joihin voi aina tilanteen vaatiessa tukeutua. Tästä on ollut myös iso apu minulle valmentajana kun on voinut keskittyä entistä paremmin itse valmennuksellisiin asioihin, kun on tiennyt tämän osa-alueen olevan alansa ammattilaisen hoidossa.

Miten tekemisemme on sitten onnistunut? No, siihen jos osaisin vastata, olisi tämä valmentaminen paljon helpompaa. Kehittymistä on urheilijoilla tullut, monilla osa-alueilla paljonkin. Mutta huomenna sitä tietää tästäkin jo vähän enemmän kun katsoo telkkarista kauden ensimmäistä kilpailua lumella Suoman Cupin merkeissä.

- Janne

Ulkohiihtokauden avaus!

Maanantaina alkoi ryhmämme kuudes leiri tutussa ja turvallisessa Vuokatissa, jonne muuten satoi keskiviikkona ensilumikin! Ohjelmassa on enimmäkseen hiihtoa, sisältäen mm."sprinttikisan", mutta myös vastapainoksi jonkin verran voimaa ja jalkalenkkejä. Olosuhteet ovat totutun hyvät, sillä ulkolatu avattiin jo 10.10. Reilun kilometrin pituisella baanalla ei ole ollut ainakaan yksinäistä hiihtää, sillä porukkaa riittää ruuhkaksi asti. Täytyy vain pitää pää kylmänä ja ajatukset kasassa, jottei tule höntyiltyä liian kovasti!

Onhan tämä leiri tuonut jotain uuttakin tullessaan, kun suurin osa joukkueestamme joutui ensimmäisen kerran doping-testiin. Vielä puoli kymmenen aikaan illalla yksin istuskellessani meinasi aika käydä hieman pitkäksi.. Eipä siinä auttanut muuta kuin todeta:  "All you can do is just sit and wait…:)" Lepoiltapäivän kunniaksi kävimme myös kokeilemassa hohtokeilausta, jonka voitosta käytiin tiukka ja verinen taisto tason ollessa huikea. Päätimme kuitenkin yhteistuumin, ettei lajinvaihto keilaukseen ole (ainakaan vielä) ajankohtainen.. Niinpä pysymme siis edelleen hiihtomaajoukkueena!

Harjoituskauteni on tähän asti sujunut hyvin, ilman suurempia ongelmia. Tuntimäärä on lisääntynyt jonkun verran, mutta laadusta tinkimättä. Olen pyrkinyt toteuttamaan harjoitukset hyvissä olosuhteissa ja tehokkaasti. Leirejä on ollut sopivan useasti, ja niillä on ollut monipuolista ja kehittävää harjoittelua. Siksi onkin ollut erityisen tärkeää malttaa levätä ja palautella tarpeeksi leirien välissä, jottei kokonaiskuormitus nouse liian suureksi. Terveydentilani on pysynyt hyvänä, ja vielä kun saisi joka syksy riesana olevat flunssat vältettyä niin hyvä tulee.

Enää ei ole pitkä aika kisakauden alkuun!  Aloitan kisakauteni viime vuoden tapaan Vuokatin Suomen cupissa lokakuun lopussa. Vaikka kisat toimivatkin pääasiassa hyvinä kovina harjoituksia, on mielenkiintoista nähdä, miten suksi kulkee tähän aikaan vuodesta. Sen näette tekin, kunhan vain muistatte avata töllön oikealta kanavalta oikeaan aikaan! Ja eikun veikkaukset pystyyn, kuka vie ja ketä, vai onko tulossa kenties kolmois- tai neloisvoitto nuorten maajoukkueelle?? Ainakin tämän päivän sprintissä meno oli sen verran rivakkaa, että heikompaa voisi heikottaa:D Nähtäväksi jää, pysyvätkö tv-kamerat sitten mukana.. Haastetta tulevaan kauteen tuo se, että arvokisojen kannalta tärkeät katsastuskisat ovat jo hyvin aikaisessa vaiheessa talvea, joten kunnon täytyy olla oikein ajoitettu. Se tarkoittaa myös sitä, että hiihtotuntumaa ja kisoja on oltava tarpeeksi alla siihen mennessä. Niinpä ehdinkin leirin jälkeen käväistä vain kaksi päivää koulun penkillä, ennenkuin palaan tänne syyslomaksi jatkamaan harjoittelua!

Olen viihtynyt nuorten mm-ryhmässä todella hyvin ja tuntuukin, että päivät ja leirit hupenevat turhan nopeasti.. Hyvällä ryhmähengellä ja onnistuneilla harjoituksilla saadaan varmasti hyvää tulosta aikaan tulevana talvena!


Talvea odotellen,



Leena

Possible ice on the road

Ensimmäistä kertaa keltainen merkkivalo syttyi autoni mittaristoon, kun palasin kämpille Vuokatinhovilta. Nyt elättelen jopa hentoja toiveita yöpakkasesta Vuokatissa. Pakkanen ja etenkin lumi olisivatkin erittäin toivottuja tänä vuonna, viime vuonna niistä ei Vuokatti-jaksoni aikana ollut tietoakaan.

                             

Kolmas viikko Vuokatissa on aluillaan. Ensimmäinen viikko kului leireillessä ja toisella viikolla täytyi minun jälleen totutella siihen, että asun yksin pari kuukautta. Ei ole äitiä pesemässä pyykkiä, siivoamassa ja tekemässä ruokaa. Lisäksi olen nyt huolehtinut perheemme Jesse-koirasta, joka pitää minulle seuraa parin viikon ajan. Voisi kuvitella, että aikani kävisi pitkäksi kun opiskelen itsenäisesti. Ainakaan toistaiseksi tätä ongelmaa ei ole ollut, sillä olen käynyt useana päivänä Kajaanissa autokoulussa suorittamassa C1-ajokorttia.

                             

Vuokatista haen ensisijaisesti laadukkaita olosuhteita harjoitteluun. Olemme valmentajani kanssa aina suosineet syksyn harjoittelussa sauvarinteitä, ja kotona rinteet ovat jo jääneet muutaman koon liian pieneksi. Vuokatinvaara tarjoaa uusia haasteita. Lisäksi hiihtoputki ja ensilumenlatu antavat tärkeän mahdollisuuden lumille siirtymiseen ajoissa. Toki kotopuolessa hiihtäminen onnistuisi Jämin putkessa, mutta sinne matkaa kertyisi yhteen suuntaan noin 80 km. Toisin sanoen säästän myös runsaasti matkustuskilometrejä asumalla Vuokatissa. Jakso on tänä vuonna olennainen osa harjoitteluani, ja tästä mahdollisuudesta saan kiittää vanhempiani, sponsoreitani ja seuraani.

                             

Kisakausikin pukkaa päälle ja ensimmäinen startti olisi jo parin viikon päästä Suomen Cupissa. Tuleva kausi jänskättää jo sopivasti, mikä antaa vielä lisää motivaatiota syystreeneihin. Nyt pitäisi vain malttaa pitää jalat maassa, jotta saadaan kunto kohdilleen ja ollaan iskussa MM-karsinnoissa!

-Katri

Hyvää perustekemistä

Syksy on jo pitkällä ja kisakauden odotus sen kuin kasvaa. Kesän ja syksyn harjoittelu on sujunut suhteellisen mukavasti, vaikka täysin en olekaan sairastumisilta välttynyt. Tälläkin hetkellä blogia kirjoittaessani on kurkku hieman kipeänä, mutta toivottavasti se talttuu nopeasti.

Kirjoitin nyt syksyllä ruotsin sekä englannin, jotka menivät odotusten mukaan. Kirjoitusten aikana aikataulu oli todella tiukka ja jouduin hetken aikaa keskittymään niihin kaiken muun kustannuksella, mutta pikkuhiljaa alkaa koulunkäynti helpottaa, kun kursseja on jäljellä enää muutama. Kahden viimeisen lukiojakson aikana tulee olemaan hyvin aikaa harjoitteluun ja kisakauteen valmistautumiseen.

Kesän ja syksyn harjoittelu on sujunut tavalliseen tapaan, paitsi että rullahiihdon osuus on kasvanut viime vuosiin verratuna, koska leireillä on tullut sitä paljon. Nyt talvea kohti mentäessä täytyy harjoittelussa ottaa huomioon tärkeiden kisojen aikaiset ajankohdat, sillä ensimmäisiä katsastuksia on jo ennen vuodenvaihdetta. Näillä näkymin ensimmäinen starttini on lokakuun lopulla Vuokatin Suomen cupissa.

Kaikkiaan kahdeksasta leiristä on nyt viisi takana. Leirit ovat olleet hyvänä vastapainona kotiharjoittelulle ja ne ovat tuoneet hyvää rytmiä harjoitteluun, koska niitä on ollut hieman useammin kuin ennen. Harjoittelun lisäksi leirit ovat tehneet myös henkisesti hyvää, sillä porukka on loistava, eikä huumoriakaan puutu. Jokainen leiri on ollut omanlaisensa sekä harjoittelun, että juttujen puolesta.

Ville