Kisakauden kynnyksellä

Jaahas, tässä sitä taas ollaan, lunta löytyy jo monilta latupohjilta ja ensimmäiset kilpailut ovat edessä. Vielä parikuukautta sitten tuntui, että kisakauteen on vielä paljon aikaa ja vielä ehtii tekemään vaikka mitä. Mutta niin se aika taas vierähti nopeasti ja nyt sitä pitäs olla henkisesti valmiina lähtemään urheilijoiden kanssa hyvällä itseluottamuksella kohti kisoja, luottaen siihen kaikkeen mitä on tehty.

Nuorten maajoukkueena meillä on nyt takana 39 leiripäivää ja vielä olisi 17 jäljellä. Kauden päätavoitteeseen Nuorten MM-kilpailuihin Libereciin on aikaa 85 päivää. Tässä vaiheessa valmentajana ja varmaan myös urheilijoilla herää paljon ajatuksia siitä että onko nyt tehty kaikki voitava ja mitä vielä pitäisi tehdä.  Tämän leirityskauden aikana leireillä on mielestäni harjoituksissa ja muussakin ryhmän olemuksessa ollut hyvä tekemisen meininki. Ryhmästä yli 90 % on uusia tälle kaudelle, mutta yhteinen toimintatapa ja sitoutuminen tekemiseen  on löytynyt melko helposti.

Uutta tämän kauden toiminnassa on ollut aiempaa isompi panostus ravitsemukseen.  Ravitsemuspuolesta on ottanut vastuun Kati Venäläinen, ja tämä on ollut mielestäni iso apu meille kaikille. Jokainen urheilija on voinut olla aina tarvittaessa yhteydessä Katiin, ja heti alku kaudesta on käyty läpi henkilökohtaisesti jokaisen ravitsemusta. Tässä on hyvin huomannut kuinka tärkeää on kaikille, että ryhmällä on mahdollisimman monta eri tukihenkilöä joihin voi aina tilanteen vaatiessa tukeutua. Tästä on ollut myös iso apu minulle valmentajana kun on voinut keskittyä entistä paremmin itse valmennuksellisiin asioihin, kun on tiennyt tämän osa-alueen olevan alansa ammattilaisen hoidossa.

Miten tekemisemme on sitten onnistunut? No, siihen jos osaisin vastata, olisi tämä valmentaminen paljon helpompaa. Kehittymistä on urheilijoilla tullut, monilla osa-alueilla paljonkin. Mutta huomenna sitä tietää tästäkin jo vähän enemmän kun katsoo telkkarista kauden ensimmäistä kilpailua lumella Suoman Cupin merkeissä.

- Janne

Ulkohiihtokauden avaus!

Maanantaina alkoi ryhmämme kuudes leiri tutussa ja turvallisessa Vuokatissa, jonne muuten satoi keskiviikkona ensilumikin! Ohjelmassa on enimmäkseen hiihtoa, sisältäen mm."sprinttikisan", mutta myös vastapainoksi jonkin verran voimaa ja jalkalenkkejä. Olosuhteet ovat totutun hyvät, sillä ulkolatu avattiin jo 10.10. Reilun kilometrin pituisella baanalla ei ole ollut ainakaan yksinäistä hiihtää, sillä porukkaa riittää ruuhkaksi asti. Täytyy vain pitää pää kylmänä ja ajatukset kasassa, jottei tule höntyiltyä liian kovasti!

Onhan tämä leiri tuonut jotain uuttakin tullessaan, kun suurin osa joukkueestamme joutui ensimmäisen kerran doping-testiin. Vielä puoli kymmenen aikaan illalla yksin istuskellessani meinasi aika käydä hieman pitkäksi.. Eipä siinä auttanut muuta kuin todeta:  "All you can do is just sit and wait…:)" Lepoiltapäivän kunniaksi kävimme myös kokeilemassa hohtokeilausta, jonka voitosta käytiin tiukka ja verinen taisto tason ollessa huikea. Päätimme kuitenkin yhteistuumin, ettei lajinvaihto keilaukseen ole (ainakaan vielä) ajankohtainen.. Niinpä pysymme siis edelleen hiihtomaajoukkueena!

Harjoituskauteni on tähän asti sujunut hyvin, ilman suurempia ongelmia. Tuntimäärä on lisääntynyt jonkun verran, mutta laadusta tinkimättä. Olen pyrkinyt toteuttamaan harjoitukset hyvissä olosuhteissa ja tehokkaasti. Leirejä on ollut sopivan useasti, ja niillä on ollut monipuolista ja kehittävää harjoittelua. Siksi onkin ollut erityisen tärkeää malttaa levätä ja palautella tarpeeksi leirien välissä, jottei kokonaiskuormitus nouse liian suureksi. Terveydentilani on pysynyt hyvänä, ja vielä kun saisi joka syksy riesana olevat flunssat vältettyä niin hyvä tulee.

Enää ei ole pitkä aika kisakauden alkuun!  Aloitan kisakauteni viime vuoden tapaan Vuokatin Suomen cupissa lokakuun lopussa. Vaikka kisat toimivatkin pääasiassa hyvinä kovina harjoituksia, on mielenkiintoista nähdä, miten suksi kulkee tähän aikaan vuodesta. Sen näette tekin, kunhan vain muistatte avata töllön oikealta kanavalta oikeaan aikaan! Ja eikun veikkaukset pystyyn, kuka vie ja ketä, vai onko tulossa kenties kolmois- tai neloisvoitto nuorten maajoukkueelle?? Ainakin tämän päivän sprintissä meno oli sen verran rivakkaa, että heikompaa voisi heikottaa:D Nähtäväksi jää, pysyvätkö tv-kamerat sitten mukana.. Haastetta tulevaan kauteen tuo se, että arvokisojen kannalta tärkeät katsastuskisat ovat jo hyvin aikaisessa vaiheessa talvea, joten kunnon täytyy olla oikein ajoitettu. Se tarkoittaa myös sitä, että hiihtotuntumaa ja kisoja on oltava tarpeeksi alla siihen mennessä. Niinpä ehdinkin leirin jälkeen käväistä vain kaksi päivää koulun penkillä, ennenkuin palaan tänne syyslomaksi jatkamaan harjoittelua!

Olen viihtynyt nuorten mm-ryhmässä todella hyvin ja tuntuukin, että päivät ja leirit hupenevat turhan nopeasti.. Hyvällä ryhmähengellä ja onnistuneilla harjoituksilla saadaan varmasti hyvää tulosta aikaan tulevana talvena!


Talvea odotellen,



Leena

Possible ice on the road

Ensimmäistä kertaa keltainen merkkivalo syttyi autoni mittaristoon, kun palasin kämpille Vuokatinhovilta. Nyt elättelen jopa hentoja toiveita yöpakkasesta Vuokatissa. Pakkanen ja etenkin lumi olisivatkin erittäin toivottuja tänä vuonna, viime vuonna niistä ei Vuokatti-jaksoni aikana ollut tietoakaan.

                             

Kolmas viikko Vuokatissa on aluillaan. Ensimmäinen viikko kului leireillessä ja toisella viikolla täytyi minun jälleen totutella siihen, että asun yksin pari kuukautta. Ei ole äitiä pesemässä pyykkiä, siivoamassa ja tekemässä ruokaa. Lisäksi olen nyt huolehtinut perheemme Jesse-koirasta, joka pitää minulle seuraa parin viikon ajan. Voisi kuvitella, että aikani kävisi pitkäksi kun opiskelen itsenäisesti. Ainakaan toistaiseksi tätä ongelmaa ei ole ollut, sillä olen käynyt useana päivänä Kajaanissa autokoulussa suorittamassa C1-ajokorttia.

                             

Vuokatista haen ensisijaisesti laadukkaita olosuhteita harjoitteluun. Olemme valmentajani kanssa aina suosineet syksyn harjoittelussa sauvarinteitä, ja kotona rinteet ovat jo jääneet muutaman koon liian pieneksi. Vuokatinvaara tarjoaa uusia haasteita. Lisäksi hiihtoputki ja ensilumenlatu antavat tärkeän mahdollisuuden lumille siirtymiseen ajoissa. Toki kotopuolessa hiihtäminen onnistuisi Jämin putkessa, mutta sinne matkaa kertyisi yhteen suuntaan noin 80 km. Toisin sanoen säästän myös runsaasti matkustuskilometrejä asumalla Vuokatissa. Jakso on tänä vuonna olennainen osa harjoitteluani, ja tästä mahdollisuudesta saan kiittää vanhempiani, sponsoreitani ja seuraani.

                             

Kisakausikin pukkaa päälle ja ensimmäinen startti olisi jo parin viikon päästä Suomen Cupissa. Tuleva kausi jänskättää jo sopivasti, mikä antaa vielä lisää motivaatiota syystreeneihin. Nyt pitäisi vain malttaa pitää jalat maassa, jotta saadaan kunto kohdilleen ja ollaan iskussa MM-karsinnoissa!

-Katri

Hyvää perustekemistä

Syksy on jo pitkällä ja kisakauden odotus sen kuin kasvaa. Kesän ja syksyn harjoittelu on sujunut suhteellisen mukavasti, vaikka täysin en olekaan sairastumisilta välttynyt. Tälläkin hetkellä blogia kirjoittaessani on kurkku hieman kipeänä, mutta toivottavasti se talttuu nopeasti.

Kirjoitin nyt syksyllä ruotsin sekä englannin, jotka menivät odotusten mukaan. Kirjoitusten aikana aikataulu oli todella tiukka ja jouduin hetken aikaa keskittymään niihin kaiken muun kustannuksella, mutta pikkuhiljaa alkaa koulunkäynti helpottaa, kun kursseja on jäljellä enää muutama. Kahden viimeisen lukiojakson aikana tulee olemaan hyvin aikaa harjoitteluun ja kisakauteen valmistautumiseen.

Kesän ja syksyn harjoittelu on sujunut tavalliseen tapaan, paitsi että rullahiihdon osuus on kasvanut viime vuosiin verratuna, koska leireillä on tullut sitä paljon. Nyt talvea kohti mentäessä täytyy harjoittelussa ottaa huomioon tärkeiden kisojen aikaiset ajankohdat, sillä ensimmäisiä katsastuksia on jo ennen vuodenvaihdetta. Näillä näkymin ensimmäinen starttini on lokakuun lopulla Vuokatin Suomen cupissa.

Kaikkiaan kahdeksasta leiristä on nyt viisi takana. Leirit ovat olleet hyvänä vastapainona kotiharjoittelulle ja ne ovat tuoneet hyvää rytmiä harjoitteluun, koska niitä on ollut hieman useammin kuin ennen. Harjoittelun lisäksi leirit ovat tehneet myös henkisesti hyvää, sillä porukka on loistava, eikä huumoriakaan puutu. Jokainen leiri on ollut omanlaisensa sekä harjoittelun, että juttujen puolesta.

Ville

Kurja kesä ja synkkä syksy

Ei ole ollut helppoa tänä kesänä eikä myöskään syksynä. Eikä ole helppoa kirjoittaa tätäkään tekstiä, sillä ei ole mitään kerrottavaa leireiltä, jonne en ole päässyt, eikä treeneistä, joita en ole voinut tehdä. Huonoja kuulumisia ei ole mukava kertoa, mutta tästä tilanteesta en keksi mitään hyvääkään: Tähän mennessä tähän kauteen ei ole mahtunut mitään muuta kuin terveydellisiä ongelmia ja ylioppilaskirjoituksia. Melkein heti kun harjoittelu keväällä alkoi, alkoivat myös ongelmat toinen toisensa perään. Ensin oli ongelmia uusien astmalääkkeiden kanssa (=rytmihäiriöitä), jonka jälkeen tulehtui ja poistettiin kaksi viisaudenhammasta ja heti perään alkoikin heinäkuussa sitten kurkku- ja muut flunssanoireet, jotka ovat jatkuneet aina näihin päiviin asti.


Koulujen alusta kuukauden eteenpäin jouduin pitämään totaalista lepoa harjoittelusta. Aina kun lähti yrittämään, jopa puolen tunnin kevyt jumppa aiheutti oireiden pahenemisen ja järkyttävän väsymyksen. Oli siis keskityttävä ylioppilaskirjoituksiin, joita minulla onnekseni oli tänä syksynä, että sai edes vähän muuta ajateltavaa. Elo-syyskuun aikana on siis ollut enemmän lääkärireissuja kuin onnistuneita harjoituksia. Harmikseni lääkäritkin joutuivat lopulta sanomaan, että vain aika parantaa viruksen. Aikaa on todella mennyt ja aivan liikaa. Reilun kahden kuukauden päästä olisi jo annettava näyttöjä talven tärkeimpiin kisoihin. Olisi siis päästävä kuntoon ja vielä hyvään sellaiseen parissa kuukaudessa. Juurihan sama aika meni sairastamiseen ja silloin se tuntui erittäin hitaalta, mutta luulen, että seuraavat kuukaudet tulevat omalla kohdallani menemään aivan liian nopeasti.

Nyt kun kurkkukipu vaivaa enää pääasiassa vain öisin, olen pystynyt vihdoin aloittelemaan kuntoilua. Aluksi tämä on ollut kevyttä ulkoilua, jumppaa ja sienien poimintaa. Tällä viikolla osallistuin matikan kirjoituksien lomassa kuitenkin jo leirille ja pääsin tekemään PK- lenkkejä muiden mukana. Teki kyllä mielelle hyvää päästä hiihtämään ja olemaan ryhmässä mukana. Antoi se kuntokin pienen pieniä merkkejä paremmasta. Noin kaksi viikkoa olisi aikaa seuraavaan leiriin ja toivonkin todella, todella paljon, että pääsisin jo sitten noudattamaan suunniteltua leiri ohjelmaa. Kunnon rakennus on siis aloitettava maltillisesti aivan alusta ja tehtävä kova työ sen eteen, että se vielä jostain löytyisi. Onneksi talvi on pitkä ja toivottavasti myös tarpeeksi pitkä minulle!


-Saana

(Kuvassa vappuna serkkujen luona Sveitsissä)

Arkikiireitä ja harjoittelua

Ensimmäinen YO-kirjoitus minunkin osaltani vihdoin hoidettu! Urakka alkoi siis keskiviikkona terveystiedolla, jota tuli vaihtelevissa määrin kertailtua lukuvuoden alusta saakka. Elämäni ehkäpä tähän mennessä nopeimmat kuusi tuntia vierähtivät kehitellen sanottavaa mm. kuoroharrastuksen mahdollisista terveyseduista ja meille nykynuorille tyypillisestä liiallisesta ruutuajasta. Koe tuntui sujuvan ihan hyvin ja nyt vain odotellaan tuloksia.

Abivuosi (joka minun osaltani kyllä jatkuu vielä jonkin aikaa myös ensilukukaudelle) on muiltakin osin tuntunut painavan päälle ihan kiitettävällä innolla. Kouluhommia on riittänyt kutakuinkin joka lähtöön, ja viime viikkoina ne ovat aika pitkälle sanelleet myös sen, kuinka paljon aikaa jää harjoittelulle. Välillä on pitänyt myös soveltaa yhdistellen näitä kahta asiaa: eräskin viisituntinen korpivaellus tuli käytyä kuunnellen lähes koko matkan Seitsemää veljestä äänikirjana tekstitaidonvastausta ja lukupäiväkirjaa varten. Sen lenkin jälkeen saattaa kai sanoa tutustuneensa suomalaisuuten aika kovin ottein.

Arkikiireiden ohella harjoittelut ovat kuitenkin edenneet aika mukavaan malliin, ja mennyttä kesää pidän muutamista sairasteluista huolimatta hienona. Hiihtoharjoittelun ja erilaisten leirien lisäksi oli mukava ehtiä välillä reissuihin myös jalkapalloporukalla. Määrätietoisen harjottelun ja koulunkäynnin ohella mielestäni onkin erityisen tärkeää, että löytyy myös omanlaisia tapoja rentoutua ja unohtaa paineet.

Syysterveisin,
Topias

(Kuvassa Taivalkosken uusi hiihtostadion valmistumassa lumille)

What do I stand for?

Fun. – Some Nights.Tämän hetkisen lempibiisini sanat sopivat kuvaamaan jo pitkään päässä pyörineitä kysymyksiä. Näin aikuisuuden kynnyksellä on pakko miettiä mitä sitä oikein elämältään haluaa ja kuka loppujen lopuksi haluaa olla. Valintojen tekeminen ei ole koskaan ollut lempipuuhaani, ja kun kyseessä ovat suuret kysymykset, se ei ainakaan ole sitä. Tosiaan who am I? Tuskin sitä tarvitsee tänään tai huomenna tietää, mutta joskus se päivä mitä luultavammin kuitenkin koittaa.

Harjoitusrintamalla ongelmia on tuonut kipeytynyt polvi, joka on estänyt juoksemisen muutaman viikon ajalta. Kuitenkin olen jo useana vuonna todistanut, että ilman jalkalenkkejäkin selviää. Polvi kipeytyi jaloille rankan viikon jälkeen, ja syynä siihen oli luultavasti etureiden kireys. Nyt asian kuitenkin pitäisi alkaa olla paremmalla tolalla, joten eiköhän tässä kohta päästä taas juoksemaan. Toivottavasti niin, sillä juoksu alkoi pitkästä aikaa kulkea mukavasti. Aikeinani oli alun perin mennä suunnistuksen SM-kilpailuihin samoilemaan, mutta polven takia ne vaihtuivat Imatralla järjestettävään rullahiihtokilpailuun. Muutenkin taitaa olla järkevintä viettää viikonloppu kotikonnuilla, sillä minulla on parhaillaan käynnissä tähänastisen kouluelämän suurin koitos - ylioppilaskirjoitukset.

Kirjoitusten lomassa stressiltä ei voi välttyä, sillä tavoitteet niissäkin ovat sen verran korkealla. Tekemistä olisi vaikka jokaisella sormelle ja varpaalle, mutta jokaisen nuoren, etenkin urheilevan, aika ja jaksaminen ovat rajallista. En pistäisi pahakseni, jos viisaat Arkadianmäellä laittaisivat vireille ehdotuksen muutamasta ekstratunnista vuorokauteen. Harjoittelunkin on mentävä nämä pari viikkoa koulun ehdoilla. Tällä viikolla minulla olivat englannin ja ruotsin yo-kuuntelut. Vuosien varrella kouliintunut kilpailijankaan pää ei ilmeisesti kestänyt jännitystä maanantaiaamun ensimmäisessä kuuntelussa, sillä bingoksihan se meni. Olen usein luottanut hyvään arpaonneeni, mutta Onnetar taisi kääntää selkänsä tällä kertaa. Ehkä Andrean kanssa leireillä käydyt muutamat minidialogit preppasivat toista kotimaista sen verran, että pääsin siinä hieman parempaan suoritukseen. Ensi viikolla vuorossa ovat englannin, ruotsin ja maantiedon kirjalliset kokeet. Jos en näytä kynsiäni niissä, niin sitten se on tehtävä viimeistään kevään kokeissa – tai talven kilpailuissa!

Letkeää syksyä,
Hanna