Karjalasta kajahtaa

Suloisessa Suomessammeoisko maata armaampaa,

kuin on kaunis Karjalamme,laulun laaja kotimaa!:,: Lauluna sen kosket kuohuu,järven aallot loiskuaa,säveleitä salot huokuu,ikihongat humajaa. :,:

Karjalaisten laulua laulamalla koulun itsenäisyyspäivän juhlissa keskiviikkona pääsin virittelemään aistit sopivasti isänmaalliselle taajuudelle itsenäisyyspäivää varten.  Itsenäisyyspäivä menikin tiiviisti sohvan pohjalla televisiota tiiraillen. Tuntematonta sotilasta katsoin jopa kahdessa eri versiossa, ja Niinistön ensimmäiset Linnan juhlat täytyi tietysti katsoa hienot puvut ja kampaukset huomioiden. Tämänkaltaiset löhöpäivät ovat harvassa, koska olen vähän sellainen ainamenossa -ihminen, joten nautin tästä hölläilystä täysin siemauksin.

Koulun itsenäisyyspäivän juhlassa lakitettiin syksyn ylioppilaat. En malta odottaa, että saan itsekin keväällä viimein painaa valkolakin päähäni ja katsoa vapaasti tulevaisuuteen.  Sitä ennen kuitenkin edessä uhkaavana häämöttävät jo kevään kirjoitukset, vaikka vasta saimme tietää syksyn kirjoitusten tulokset. On siis pian taas avattava kirjat ja muun muassa perehdyttävä historian saloihin sekä selvitettävä yhden jos toisenkin x:n arvo pitkää matematiikkaa varten. Joululomalla on kuitenkin sen verran paljon tärkeitä kisoja, ettei vaarana ole sen kuluminen pelkästään päntäten. (tuskin se olisi vaarana, vaikka kisoja ei olisikaan)

Viimeinen maajoukkueleiri häämöttää, mikä on sääli. Viime leiri Rovaniemellä oli mielestäni joukkuehengen puolesta parhaimpia leirejämme ja treenitkin onnistuivat hyvin. Itse siirryin Rovaniemeltä Leville, josta käsin kävin rykäisemässä Oloksella muutaman kisan. Kilvanhiihto alkoi tuntua siltä, miltä sen pitääkin tuntua, ja kun vietin vielä alkuperäisistä suunnitelmista poiketen yhden ylimääräisen viikon Levillä huippuseurassa treenaten, voisin kuvailla päässeeni eräänlaiseen hiihtonirvanaan. Karu arki oli kuitenkin joskus kohdattava ja palattava harmaaseen kotikaupunkiin koulun penkille. Onneksi meillä oli täällä kuitenkin palatessani ensilumenlatu, ja nyt kun maa on valkoisena, olen päässyt kulkemaan kultaista keskitietä normaalisti harjoitellen.

Näissä isänmaallisissa tunnelmissa en voi olla muistelematta tunnetta, jonka saa kun pääsee edustamaan Suomea maailmalle. Jo se, että kulkee sinivalkoisissa kuteissa, joiden selässä lukee FINLAND, saa aikaan ylpeyden tunteen. Olisihan se upeaa päästä joskus kuulemaan Maamme-laulu juuri minun suoritukseni kunniaksi soitettuna. Itsenäisyyspäivän aamuna Finlandia hymniä pianolla soittaessani nousi sanoista mieleeni kuuluisa suomalainen sisu. Toivon kyseisen mystisen voiman siivittävän minut Liberecin joukkueeseen jälleen edustamaan rakasta isänmaatani!

-Hanna

Kisat mielessä

Palasin juuri Rukalta katsomasta maailmancupin avausta. Kisojen lomassa treenailin pienillä tehoilla kisaladulla kovissa pakkasissa, sekä viimassa. Jo monen vuoden ajan olemme käyneet perheen kanssa Rukalla hienoissa talvimaisemissa, sekä aistimassa kisatunnelmaa jota harvoin Suomen maassa saa kokea. Kisakatsomossa on tullut oltua liian monta kertaa, pakko päästä itse jo mukaan!
   
 Syksy Vuokatin maisemissa sujui erinomaisesti, ja kaikki syyspöpöt sun muut syysmasennukset vältettiin hyvien kavereiden ja vitamiiniporeen voimalla. Ulkolumille pääsin ensimmäisten joukossa ja vaikka lämmintä jaksoa riitti melkein marraskuun loppuun asti, eivät olosuhteet loppuneet ihan kokonaan. On jo aikaa kulunut siitä, kun harjoituskausi saatiin päätökseen, mutta yhteenvetona siitä voi sanoa, että kehitystä on tullut joka saralla ja leiritys on ollut sopivan raskasta.
     
Pian itsenäisyyspäivän jälkeen alkaa viimeinen maajoukkue leiri. Haluaisin kiittää kaikkia ryhmässä olleita sekä valmentajaa ja erityisesti poikia, joiden kanssa on ollut todella mukava harjoitella ja kilpailla. Kovien harjoitusten jälkeen palautumiseen tarvittiin rentoa menoa, ja jutut tuntuivat karkaavan käsistä vähän väliä. Hauskaakin siis varmasti on ollut, kiitos siitä!
     
Kisakauden avasin Vuokatissa Suomen Cupissa ja sen jälkeen hiihdin muutaman muunkin kisan, josta lähinnä hain varmuutta tekemiseen ladulla.  Alkukauden kisat onnistuivat hyvin ja seuraavat kisat ovat Posiolla, viikko ennen Ristijärven katsastuksia. Tästä jatketaan eteenpäin luottavaisin mielin kohti kauden päätavoitetta Liberecin MM kisoja.

Terveisin Joonas

Erilainen alkukausi

Kotiuduin sunnuntaina elämäni pisimmältä leiriltä! Jos tarkkoja ollaan, niin päivää vaille kahden viikon rupeama sisälsi kaksi leiriä. Ensin olin nuorten mm-ryhmän kanssa Rovaniemellä ja siitä jatkoin sitten vielä seuran leirille Vuokattiin. Rovaniemen leiri oli myös ensimmäinen lumileirini Lapissa, sillä aiemmin on tullut oltua vain Vuokatissa. Lumilla tuli oltua aika mukavasti ja luonnonlumeenkin pääsimme jo yhden lenkin ajan ottamaan tuntumaa.

Rovaniemellä koko ryhmämme hiihti myös Suomen cupin kisoissa. Omalta osaltani sprintissä meno ei ollut kovin herkkää ja kisa tyssäsi alkueriin. Kohtalokseni koitui radan pitkä nousu, johon ei vain löytynyt tarpeeksi potkua. Toki erässä oli myös mukana aikas kovia nimiä. Normaalimatkalla tekeminen oli jo hieman parempaa, ja vaikka ryhmäkavereilta tulikin muutamalla sekunnilla takkiin, on tästä hyvä lähteä hakemaan revanssia seuraavista kisoista. Alkukauden kisat ovat sujuneet nyt ainakin paremmin kuin edellisinä kausina.

Vuokatin ja Rovaniemen lisäksi tuli tänä syksynä viime vuoden tapaan käytyä hieman eksoottisimmissakin treenimaisemissa. Kohteenahan oli USA ja tällä kertaa kävimme Miamissa ja Key Westissä.  Treenimatkasta ei kylläkään voida puhua, mutta jaksoin kuitenkin käydä ahkerasti salilla ja juoksemassa. Kuvassa hieman todistusaineistoa ja kuvahan on otettu tietysti Miami Beachilla;)

-Elsa

Kilpailukauden kynnyksellä

Vappu. Kesällä määrää, elokuussa kevennys. Syksyllä määrää tehoja nostaen. Talven tullessa ensin määrää ja sitten kevennys. Herkistelyä, arvokisat. Pääsiäinen.

Hiihtäjän vuotta voidaan verrata arkeologin työhön. Huippukunto piilee syvällä maaperässä. Ensin löydöstä on lapioitava kesällä kolme kuukautta pitkillä lenkeillä ja puntilla isoilla painoilla. Elokuussa pidetyn viikon mittaisen kahvitauon jälkeen jatketaan lapiointia hieman nopeammin, mutta välttäen montun reunojen sortumista. Kolme kuukautta kuluu ja kaikuluotaimessa pystytään havaitsemaan jo roudassa rimpuileva Huippukunto. Työvälineet vaihdetaan hellävaraisempiin, koska alkutalven lumet ovat pehmeää maaperää. Ethän halua, että puolen vuoden työ menee hukkaan, koska halusit ahnehtia vielä muutaman viikon? Kun kaivettava alue jo tärisee Huippukunnon voimasta, voi hammasharjankin rapsutus pilata kiiltävän maalipinnan. Kun Huippukunto saadaan kaivetuksi maasta, ei sitä suinkaan viedä museoon, vaan päästetään irti sinne, minne se kuuluu: valkoisille valtateille.

Harjoituskauden lapiointi meni hienosti ja tavoitteet ylittäen. Varusmiespalvelus Niinisalon Tykistöprikaatissa on jo toisella puolikkaalla. Terveenä on pysytty, leireillä on käyty suunnitelman mukaan ja kotonakin on levätty. Lähtökohdat alkavaan kilpailukauteen ovat paremmat kuin osasin edes odottaa armeijavuotena.

Alkutahdit kilpailukauteen lyödään nyt 6. marraskuuta alkaneella kuuden viikon leirireissulla, jonka ensimmäinen etappi Rovaniemellä maajoukkueleirillä päättyi tänään. Ensimmäiset kilpailutkin ehdittiin jo käydä. Suomen cupin kilpailut loivat komeat puitteet kauden avaukseen. Menestys oli vaatimatonta, mutta aivan linjassa siihen, mitä ensimmäiset kilpailut ovat aikaisempina vuosina olleet. Vähän niin kuin Tapparan dieselillä käyvä liigajoukkue, tällä koneella vain kestää muutama viikonloppu, että se pääsee vauhtiin.

Tämän viikonlopun Oloksen tykkikisoista odotan parempaa kyytiä ja ennen kaikkea kovaa taistelua sijoituksista. Lähtöviivalle asettuu meidän nuorten ryhmämme ohella parhaita hiihtäjiä idästä sekä muista Pohjoismaista. Oloksen jälkeen jatketaan harjoittelua Levillä kolme viikkoa. Lapin reissun jälkeen jatkan samasta vauhdista Vuokattiin viimeiselle vuoden viimeiselle maajoukkueleirille. 15.-16. joulukuuta Ristijärvellä testataan ensimmäistä kertaa potentiaaliset kandidaatit Libereciin suomalaisille suotuisiin maastoihin.

Levon ja rasituksen suhteen muistaen

Rikhard

Talvi saa tulla!

Olemme tällä hetkellä Rovaniemellä harjoitusleirillä. Nyt on ensimmäinen kerta, kun kaikilla on mahdollisuus osallistua leirille eli olemme kaikki paikalla. Meidän leirimme alkoi viime tiistaina ja se loppuu ensi torstaina. Näin meillä on vähän pidempi leiri, kokonaiset kymmenen päivää. Useimmat meistä jatkavat torstaina Olokselle ja kilpailevat fis-kilpailuissa viikonloppuna. Itse menen jo keskiviikkoiltana Olokselle niin, että ehdin perehtyä latuun ennen perjantain sprinttiä.

Leiriohjelman mukaan meillä oli myös Suomen cupin kilpailut Rovaniemellä tänä viikonloppuna. Lauantaina oli vapaan sprintti ja sunnuntaina 5/10km perinteisellä. Olin jo ennen kilpailuja päättänyt, että kilpailen vain lauantaina, koska olen vielä FSS:n kanssa Oloksen jälkeen viikon Levillä. Lauantain kilpailu meni hyvin ja lopputulos oli 9. Mukana olivat myös A-maajoukkueen hiihtäjät, niin erissä sain tuntea heidän vauhtinsa. Lauantain kilpailu oli hyvä opetus ja odotan talven loppuja kilpailuja.

Viime viikolla meillä oli koeviikko koulussa mutta ratkaisimme ongelman lähettämällä kokeet Jannelle, joka valvoi ne ja lähetti sitten takaisin kouluun. Keskiviikkona tein fysiikan kokeen ja perjantaina tein matematiikan kokeen. Se ei ehkä ole helppoa keskittyä kokeisiin leirillä, kun meillä on paljon treeniä mutta näin sain myös kouluhommat tehtyä. Onneksi FSS:n leirille, Leville, tulee yksi opettaja mukaan koulusta, niin on helpompi minulle ottaa kiinni koulutöitä.

Syksy on mennyt nopeasti ja talvi on kohta täällä. Syksy on sujunut minulla hyvin, enkä ole ollut montaa päivää kipeänä. Koska olen urheilulukiossa, minä saan olla poissa koulusta niin paljon kuin haluan. Siksi minulla on ollut mahdollisuus olla paljon leireillä. Viihdyn leireillä, ja koska meillä ei ole paljon mäkiä Pohjanmaalla, saan leireillä harjoitella hyvissä maastoissa. Se tuntuu kyllä siltä, että olen kokoajan menossa mutta leirit tuntuvat enemmän ja enemmän arjelta.
Kotona meillä ei ole lunta vielä, mutta toivottavasti meillä on sitten kun tulen kotiin kahden viikon päästä. Nyt syksyn harjoittelut ovat ohi ja talvi saa tulla.

Andrea

Terveisiä Vuokatista!

Tällä hetkellä minua ei bongaa Lahden ympäristöstä ja kasarmilta vaan olen leireilemässä vuokatissa viime viikon keskiviikosta aina 6. päivä tiistaina alkavaan ryhmämme Rovaniemen leiriin asti. Täällä on hyvä reenata lumilla kun syyslomalaiset lähtivät ja kisat loppuivat. Tosin nyt on huomattavissa tyypillistä alkutalven koko kropan harrastus jumia mikä pitäisi alkaa heivata pois jotta kisoissa alkaisi kulkea toivotunlaisesti.

Hiihdin viikonloppuna Suomen cupissa pelkän viestin koska pohje on oireillut juoksuharjoituksista ja kasarmivisiitti toi sisäilmaoireilunsa mukanaan. Viestihiihto oli lyhyt 6 km rykäisy. Meno oli odotettua heikompaa varsinkin teknisesti, mutta niinhän ekat kisat ovat vaikeita joka vuosi. Kuitenkin ajallisesti samoilla kärkiajoillla ja jopa samalla suksella kuin viime vuonna hiihdin puoliminuuttia kovempaa, joten kyllä sitä kehitystäkin on tullut. Tästä eteenpäin on kuitenkin hyvää aikaa valmistautua sillä olen saanut hyvän leiriputken tähän alkutalveen hyviin olosuhteisiin harjoitteluun keskittyen, siitä kiitos Urheilukoululle.

Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa ja pyrkiä parantamaan kilpakuntoa kohti katsastuksia ja Libereciä. Toivon että tulisi kerralla mukavan luminen talvi ja hyvältähän tuo on moninpaikoin jo vaikuttanut vaikkakin etelämmässä on vielä ollut aika aikaista...  Harmittavana puheenaiheena mediassa on ollut useaan kertaan urheilijoiden erivapaudet armeijassa. Missä meneekään tämän kateellisen suomenkansan kateellisuuden raja. Urheilijoilta halutaan tuloksia, mutta kaikki pitäisi tulla ilman minkäänlaista tukea.

No ei tarvitse ihmetellä jos menestystä ei ole eikä tule, kun resursseja ja tukia pienennetään ja kaikki halutaan pois. Tavallisen pullapojan on hyvä vähätellä urheilijan elämää kun ei ole itse tarvinnut jalkaansa nostaa tai hikipisaraa vuodattaa. Normaali armeija parantaa huono kuntoista eli hyvin lihavaa yksilöä, "hyvä" kuntoinen pysyy yllä ja vähänkin parempikuntoinen heikkenee fysiikaltaan puhumattakaan miten se vaikuttaa huippu-urheilijaan. Pelkästään kasarmiolot vaikuttavat sairastumisriskiin merkittävästi. Herätkää te kateelliset urheilua vihaavat sohvaperunat ja lähtekää lenkille niin ei ****** koko ajan ja sielukin lepää raikkaassa ilmassa. Mutta eihän kateus maailmasta lopu. Terveisiä vaan niille jotka kyseisen vuodatuksen piston tunsivat sydämessään, mutta tuskin kukaan kyseinen ihminen eksyykään tälläiselle sivulle. :D

terveisin Markus

Kisakauden kynnyksellä

Jaahas, tässä sitä taas ollaan, lunta löytyy jo monilta latupohjilta ja ensimmäiset kilpailut ovat edessä. Vielä parikuukautta sitten tuntui, että kisakauteen on vielä paljon aikaa ja vielä ehtii tekemään vaikka mitä. Mutta niin se aika taas vierähti nopeasti ja nyt sitä pitäs olla henkisesti valmiina lähtemään urheilijoiden kanssa hyvällä itseluottamuksella kohti kisoja, luottaen siihen kaikkeen mitä on tehty.

Nuorten maajoukkueena meillä on nyt takana 39 leiripäivää ja vielä olisi 17 jäljellä. Kauden päätavoitteeseen Nuorten MM-kilpailuihin Libereciin on aikaa 85 päivää. Tässä vaiheessa valmentajana ja varmaan myös urheilijoilla herää paljon ajatuksia siitä että onko nyt tehty kaikki voitava ja mitä vielä pitäisi tehdä.  Tämän leirityskauden aikana leireillä on mielestäni harjoituksissa ja muussakin ryhmän olemuksessa ollut hyvä tekemisen meininki. Ryhmästä yli 90 % on uusia tälle kaudelle, mutta yhteinen toimintatapa ja sitoutuminen tekemiseen  on löytynyt melko helposti.

Uutta tämän kauden toiminnassa on ollut aiempaa isompi panostus ravitsemukseen.  Ravitsemuspuolesta on ottanut vastuun Kati Venäläinen, ja tämä on ollut mielestäni iso apu meille kaikille. Jokainen urheilija on voinut olla aina tarvittaessa yhteydessä Katiin, ja heti alku kaudesta on käyty läpi henkilökohtaisesti jokaisen ravitsemusta. Tässä on hyvin huomannut kuinka tärkeää on kaikille, että ryhmällä on mahdollisimman monta eri tukihenkilöä joihin voi aina tilanteen vaatiessa tukeutua. Tästä on ollut myös iso apu minulle valmentajana kun on voinut keskittyä entistä paremmin itse valmennuksellisiin asioihin, kun on tiennyt tämän osa-alueen olevan alansa ammattilaisen hoidossa.

Miten tekemisemme on sitten onnistunut? No, siihen jos osaisin vastata, olisi tämä valmentaminen paljon helpompaa. Kehittymistä on urheilijoilla tullut, monilla osa-alueilla paljonkin. Mutta huomenna sitä tietää tästäkin jo vähän enemmän kun katsoo telkkarista kauden ensimmäistä kilpailua lumella Suoman Cupin merkeissä.

- Janne